Photobucket

Ja se sattuu tänään olemaan hieman ärhäkällä päällä. Viisaudenhammas on näitä omituisia jäänteitä, joita evoluutio ei ole ymmärtänyt poistaa. Samanlaisia kummallisuuksia ovat esimerkiksi umpisuolen matomainen lisäke ja röyhkeästi rehottavat nenäkarvat. Viisaudenhampaita tarvittiin pureskeluun kauan, kauan sitten, kun hammaslääkäreitä ei vielä ollut ja purukalustolla oli taipumus mädäntyä suuhun ennen rippikouluikää. Silloin muiden hampaiden tuhouduttua ikenestä putkahtavat tanakat takahampaat aiheuttivat suunnatonta riemua, sillä vellin sijaan saattoi ainakin joskus syödä pureskeltavaakin ruokaa.

Nykypäivänä viisaudenhampaista ei ole kuin harmia. Erityisen vähän iloa niistä on silloin, kun ne pyrkivät muista hampaista poiketen kasvamaan esimerkiksi vaakatasoon tai naapurihampaan alle. On oikeastaan ihan hupsua kutsua kaikkea muuta kuin järkevästi käyttäytyviä hampaita viisaudenhampaiksi, koska ne ovat oikeastaan pahimpia häiriköitä, joita suustaan voi löytää. Siis hammaspeikkojen jälkeen.

Meidän hammastamme on koko tämän päivän vihlonut ja jomottanut. Ajoittain kipu on viiltänyt silmänpohjaan asti. Uskomme varsin hyvin, että  kiusaajamme juuret ovat oikein syvällä leukaluussa (itseasiassa olemme nähneet röntgenkuvan, josta ilmenee, että juuri tällä hampaalla ne ovat kierot ja jämäkät, kuin vahvasta raudasta taotut). Emme ole hyvällä päällä vaan suorastaan päinvastoin. Hammaslääkärimme totesi jo aikaa sitten, että ilkeilevä hammas kannattaisi poistaa, mutta meistä on niin kovin hankala luopua mistään, mille vielä joskus voi olla käyttöä. Mitä teemme, jos keripukki pudottaa kaikki muut hampaamme ja joutuisimme toteamaan, että juuri se pihdeillä napattu (ja sitä ennen kivuliaasti murskattu) viisaudenhammas olisi nyt tarpeen. Niinpä riudumme ja huokailemme ja syömme pelkkää jäätelöä, koska se maistuu hyvältä ja ehkä myös lievittää kipua.

Asuvalintamme on syksyinen. Purjo nappasi nallepaidan ja punaiset housut, Pirjoa miellytti enemmän ruskearaitainen trikoohaalari. Kuvauspaikkana on mattojentamppausteline, joka on maalaisromanttisesti ruostunut.