Photobucket

Hiirenmetsästyksen lisäksi haluaisimme jonkun oikean harrastuksen! Joka syksy pitää aloittaa jotain uutta tai vanhaa tai keskeytynyttä puuhailemista, jonka sitten voi joskus joulun tienoilla vähitellen unohtaa tai ainakin keksiä tekosyitä, miksi ei tänäkään vuonna jatka paria kuukautta pitempään. Me olemme jo vähän myöhässä oman lopahtavan harrastuksemme valinnan kanssa, joten päätimme ottaa varman päälle ja pukeutua näihin kylpytakkeihin. Jos päädymme valitsemaan itämaisen taistelulajin, lisäämme kokonaisuuteen housut, ja jos sittenkin heittäydymme uimahyppyjen ihmeelliseen maailmaan, etsimme uimapuvut. Sillä ei ole mitään merkitystä, että Purjon takissa on kuvioita. Jos joku judovalmentaja ei pidä söpöistä nallenkuvista harjoitteluasussa, niin se on pelkästään hänen omaa pikkumielisyyttään.

Ensi viikolla on syysloma, ja se koituu perinteisesti monen harrastuksen kohtaloksi. Saksan alkeita kuudetta kertaa aloittelevat huomaavat näihin aikoihin, että torstai-iltaisin olisi parempaakin tekemistä kuin an-auf-hinter -hokeminen. Suurin toivein pilatekseen ilmoittautuneet jättäytyvät hiljalleen pois tunneilta, sillä siellä tulee hiki. Ei lainkaan naisellista. Zumbaan seonneet ovat tulleet siihen tulokseen, että rytmimusiikkia on nyt kuultu niin paljon, että se tulvii korvista ulos. Jumppa-asuun sointuvan kahvakuulan syyskuun alussa ostaneet piilottelevat hankintaansa sängyn alle, jotta eivät löisi siihen varvastaan. Tilkkutyökurssilla istuva huomaa, että unelmien tilkkupeiton sijaan valmistumassa on ties miten mones pannulappu.

Siksi me emme ihmeemmin harrastele mitään, tai jos harrastamme, niin teemme sen tietoisesti tunnepohjalta sen enempiä sitoutumatta. Meille sopivat erityisesti erilaiset lyhytkurssit (osasyynä voi olla se, että olemme 43 cm pitkiä eli aika lyhyitä). Niiden aikana ei ennätä kyllästymään. Lisäksi niillä on selkeä alku ja loppu sekä tieto siitä, mitä sillä välillä pitää saada aikaan. Turhat löpinät voi unohtaa ja ryhdytään samantien tekemään sitä, minkä takia kokoonnuttiin.

Olemme tosin olleet eläissämme vain yhdellä tai melkein kahdella lyhytkurssilla. Ensimmäisellä tehtiin havupallo tökkimällä kuusenoksia styroxpalloon (omat havut mukaan!). Luulimme, että se olisi helppoa ja mukavaa, mutta kun yritti saada aikaan oikein tiheän ja kauniin pallon, niin joutui huomaamaan, että se kävi kyllä työstä. Meillä oli hanskat kädessä, mutta niistä huolimatta olimme naarmuja täynnä siinä vaiheessa, kun hieman ellipsiin vivahtava pallomme oli valmis. Lisäsimme siihen monta punaista rusettia, jotta kukaan ei huomaisi, että se oli kurssin huterin esitys.

Se melkein-kurssi käsitteli muistaaksemme ompelukoneen peruskäyttöä eli tarkoituksena oli opetella sellaisia yksinkertaisia juttuja kuin napinläpi ja vetoketjun kiinnitys. Sinne ei koskaan ilmoittautunut riittävästi väkeä. Harmi, se olisi kerrankin ollut hyödyllinen koulutus. Ja koska sitä ei ollut, ei meidänkään vaatteissamme ole kovin usein napinläpiä näkynyt.