Photobucket

Me olemme nyt vähän ihmeissämme. Olemme useaan otteeseen yrittäneet saada itsemme valokuvatuiksi matkalla sinne sun tänne, mutta täysin tuloksetta. Kysymmekin nyt syvän tuohtumuksen vallassa, että miksi ihmeessä niitä kameroita on teiden varsille asenneltu. Lukuisat läheisemme ovat kertoneet, miten sähäkkä salamanvälähdys on kirkastanut heidän päivänsä kesken rivakan matkanteon ja seuraavaksi poliisi on ottanut yhteyttä oikein mukavan valokuvan kera. Meille ei ole niin käynyt, vaikka viikko sitten ihan pysähdyimme läheiselle linja-autopysäkille ja menimme peltipoliisin eteen huiskimaan iloisesti. Ei mitään vaikutusta, ei välähdystä eikä kuvaa. Jos maksaisimme veroja, kysyisimme nyt, että mihin ne verovarat oikein tuhlataan. Emme maksa emmekä kysy, mutta mielenilmauksemme on aito. Epäilemme vahvasti, ettei niissä peltipoliiseissa mitään kameroita edes ole, pelkkää urbaanilegendaa. Ja kaikki te, jotka oikein ylpeilette niillä ylinopeussakoillanne: me tiedämme, että puheenne on pelkkää perusteetonta rehvastelua.

Olemme aloittaneet syksyisen kuntoilun. Tai no oikeastaan emme. Hankimme nämä asut vastalauseeksi kaikille niille, jotka ovat hankkineet muodikkaasti sinisen tai punaisen jostain syystä tänä vuonna ruutukuvioisen ulkoiluasun, jota ammoisina aikoina tuulipuvuksi kutsuttiin. Nykyisin niissä on kaikenlaisia hengittäviä kalvoja ja säädeltäviä ilmastointiaukkoja, joten me päätimme vastarannankiiskinä pukeutua ihan perinteiseen verkkarikankaaseen ja enstexiin. Meistä olisi kamalan noloa, jos ostaisimme huonokuntoisen ulkoiluasun, joka hengästyisi aina ylämäessä.

Purjon asu on pääosin keltainen ja siinä on somisteena vihreää ja punaista. Koko asun juju on takana: takkiin on aplikoitu nallekuvio. Samanlainen nalle löytyy myös lahkeesta. Tietysti tässä takissa on myös kunnon taskut, jonne saa mahtumaan vaikka sammakon tai nenäliinan, joille molemmille on siis oma osastonsa. 

Photobucket

 

Pirjon asu on paljon tylsempi. Se on kokonaan vuoritettu tuon hupun värisellä lilalla trikoolla, joten sen voi periaatteessa kääntää toisinpäin, jos sattuu osumaan yksivärinen päivä. Koska asu tuntui jotenkin yksitoikkoiselta, lisäsi ompelija toiseen lahkeeseen Nalle Puh -nauhaa, jossa toistuvat esimerkiksi raidallisten resorien värit. No niin, siitä seurasi se, että takki muuttui suorastaan yltiönössöksi, joten siihen piti lisätä oma aplikaationsa. Niin vaihtui yksinkertainen pinkki asu riemunkirjavaksi sekasotkuksi. Tosin oikeastaan se on lapsellisella tavalla tyylikäs, vai mitä. Ainakin sellainen, että jos tässä erehtyisi hieman juoksentelemaan, niin jäisi varmasti mieleen. Mikä ei siis tarkoita, että aikoisimme ottaa ainuttakaan juoksuaskelta!