Photobucket

Arvoisa mediavaikuttaja rouva TTA Nina Mikkonen!

Aivan alkuun haluamme sanoa, että mediavaikku on vakava asia, ja siihen tulee jokaisen meistä  suurella hartaudella suhtautua. Emme voi sanoa olevamme ihailijoitanne. Olemme silti seuranneet elämäänne tiedotusvälineiden valokeilassa  siitä alkaen, kun päätitte, että kyllä yksi mies perheeseen kaksi kotiäitiä tarvitsee eli aika kauan. Ehkä hieman liiankin pitkään.

Olette noussut kansan syvien rivien tietoisuuteen puolustamalla henkeen ja vereen kotiäitiyttä. Se on ollut teille tärkeä päätös, jota on tukenut miehenne kokopäiväinen kotimiehitys eli hän on omalla läsnäolollaan halunnut varmistaa, että olette paikalla aina tarvittaessa. Menetelmänne kotiäitiyden puolustamiseksi ovat olleet kohtalaisen mullistavia ja ennennäkemättömiä, sillä aika harvoin on kukaan keskusteluohjelmassa nimitellyt itseään muutama sata kertaa sivistyneempää vastapuolta tyhmäksi ja kieltänyt tältä jo annetun puheenvuoron vedoten siihen, että  toinen puhuu niin hölmöjä. Valitettavasti siinä meni samalla lapsi pesuveden mukana eli kotiäitiys sai toki oman ylipapittarensa, mutta pitkään aikaan kukaan muu ei kehdannut kertoa hoitavansa lapsia kotona, niin paljon toimintanne muita hävetti.

Olette viime viikkoina useaan otteeseen esittänyt toiveen, että perheenne jätettäisiin nykyisessä hyvin surullisessa tilanteessa rauhaan. Olemme pyrkineet kunnioittamaan toivettanne ja jättäneet lukematta ja erityisesti ostamatta molemmat iltapäivälehdet, joille säännöllisesti välitätte tietoja puolisonne voinnista. Meistä on tosin hieman kummallista, että toisaalta haluatte olla rauhassa ja samaan aikaan pinnerrätte tietoinenne lööppeihin. Voisitteko nyt ystävällisesti valita, kumpi on tärkeämpää: jatkuva otsikoissa kirkuva medianäkyvyys vai tilanteen rauhoittaminen. On kamalan hankala seistä kassajonossa yrittäen katsella katonrajaan tai varpaisiin, jotta varmasti jättäisi teidät ja perheenne rauhaan eikä epähuomiossa lukisi iltapäivälehden kannesta, että tunnistaako se TTA puolisoaan vai ei.

Olette aikaisemmin sanonut haastattelussa, että koti on lapselle paras paikka, koska siellä vanhemmat antavat hänelle kasvurauhan. Siksi äidin paikka on kotona eikä  maailmalla rahaa kauhomassa ja uraa luomassa. Olemme antaneet itsemme ymmärtää, että kotiäitiytenne on päättymässä ja olette tarttunut reippaalla kädellä perheyhtiön toimitusjohtajuuteen. Yhtiön tärkein myyntiartikkeli on ollut ja on edelleenkin TTA itse. Tänään me kävimme kaupassa ja kummastelimme siellä juorulehteä, jonka kannessa oli kuva pienistä pojistanne vakavasti sairaan ja jo osittain tästä todellisuudesta erkaantuneen isänsä vierellä. Ihmettelimme kovasti, mitä kasvurauhaa sillä kuvalla haluttiin lapsille välittää. Meille lehtitelinettä vilkaisseille tuli tunne, että nyt on myyty se, mitä enää on jäljellä. Ja näin meidän kesken: ei se TTA näyttänyt siltä, että olisi itse kyennyt esittämään toivettaan päästä juorulehden kanteen. Epäilemme vahvasti, että joku muu sen oli keksinyt.

Toivomme teille ja perheellenne kaikkea hyvää. Ja ihan vähän toivoisimme, että jättäisitte median rauhaan. Silloin mekin voisimme huoleti katsella ympärillemme kassajonossa joutumatta pelkäämään, että jonkun lehden kannessa kohtaisimme omaispaparazzin kamerakännykällä salaa ottaman kuvan sairaasta ja itseltään eksyneestä eläkeikäisestä.

Yritimme ottaa itsestämme oikein säteilevän kuvan, joten asettauduimme taulutelevision eteen. Purjo sai salamavalosta kivan sädekehän, jonka ansiosta tunsimme itsemme heti astetta ylevämmiksi nukeiksi. Pirjolla on ruskearaitainen kissakuviolla somistettu trikooasu ja isänmaallinen Purjo laittoi unikkohelmaisen tunikan sinisten housujen seuraksi. Seiskan kanteen me emme kelpaisi, mutta eipä ole tunkua siihen suuntaan muutenkaan.