Photobucket

Taas on se aika vuodesta, jolloin luokkaretkirahastojen kerjuuvaihe on pahimmillaan. Leirikouluun pitäisi päästä, mutta selkeällä rahalla moista riemua ei sovi maksaa. Luokan yhteishengen ylläpitämiseksi pitää yhdessä tehdä jotain tärkeää. Suomennettuna joku yltiöinnokas vanhempi tilaa keksejä, suklaata, kalentereja, kortteja tai pehmopapereita rekka- tai laatikkokaupalla (vähän sen mukaan, mitä aiotaan myydä), jotka oppilaiden sitten on pakkomyytävä edelleen.

Me olemme olleet varsinaisen vessapaperimafian uhreja kohta 10 vuotta. Joka syksy ovelle koputtaa joku suloinen lähiseudun lapsi alahuuli väpättäen nuhruinen tilauslista kädessään. Sen mukaan luokkaretkitoimikunta on päättänyt - yllätys yllätys - myydä talous- ja wc-papereita säkkikaupalla, jotta saadaan kasaan riittävästi rahaa kaikkien lasten keväisen matkan turvaamiseen. Valitettavasti samaan aikaan on kansallisissa marketeissa myynnissä ihan samaa tavaraa noin puoleen hintaan verrattuna vessapaperimafian hintoihin. Tarkka kuluttaja joutuu muutamaan kertaan miettimään, ollako jalo ja tukea nuorison kouluaikaista matkailua vai iskeekö sisäinen itaruus pintaan ja paperit haetaankin kaupasta koulun pihan sijaan. Näitä tilauksia kun ei tuoda kotiovelle asti vaan ne joutuu itse noutamaan tiettynä päivänä tiettyyn kellonaikaan tietystä paikasta.

Silti me joka vuosi raapustamme nimemme tilauslistaan ja mietimme, mihin ihmeeseen sijoitamme tämän vuoden hankinnat. Salainen paperivarastomme on jo aika piukeana vuosikerroista 2004 - 2010, sillä tällä hetkellä on käytössä vasta hankintamme vuodelta 2003. Mikä muuten oli erityisen mukava ja pehmoinen vuosi, suosittelemme, jos vielä onnistutte sitä jostain löytämään. Vuoden 2004 paperia on kokeiltu muutamaan kertaan, eikä sekään mitenkään huonoa ole, imukyky on OK, mutta repäisypinta ainakin talouspaperissa ei välttämättä ole aivan uusimpien suuntausten mukainen.

Helläsydämisyytemme palkitaan minikokoisen paperikauppiaan ujolla hymyllä ja kiitoksella. Sitä ei kaupasta saa, joten ainakin hetken ajan voimme paistatella luomamme ihmisystävällisyyden ja lähimmäisenrakkauden ilmapiirissä. Kun ovi on sulkeutunut kauppiaan matkatessa seuraavalle ovelle, huokaisemme helpotuksesta. Voitaisiinhan luokkaretkirahastoa kartuttaa vaikka leipomalla myyjäisiin. Silloin äiti A (ne ovat aina äitejä!) leipoisi kakun, jonka äiti B ostaisi. Äiti B leipoisi mustikkapiirakan, jonka äiti A ostaisi. Näin kaksi äitiä viettäisi iltapäivän jauhopölyssä, maksaisi leipomistarvikkeet ja lisäksi ostaisi toisen äidin tekemän leivonnaisen. Siinä sitä olisi yhteishengessä pitelemistä, kun leipojat tuhahdellen vertailisivat kotona  toistensa aikaansaannoksia analysoiden jauhojen määrää ja käytetyn rasvan ominaisuuksia. Nolona olisi se äiti, joka olisi ottanut piirakkaohjeensa Pirkan verkkosivuilta sen sijaan, että olisi ymmärtänyt katsoa mallia kunnollisista kakkublogeista.

Me olemme kuvassa asettuneet paperirullavuorelle. Purjolla on ruskea vakosamettiliivihame, jossa on edessä iso paikkatasku. Lisäksi hänellä on raidallinen trikoopaita ja asuun sointuvat roosanväriset pitsisukkahousut. Pirjolla on raidallinen trikooasu, jossa on aplikoituna eläinhahmo. Se voi olla koira tai sitten ei.