Photobucket

 Meidän piti lähteä ulkoilemaan, mutta yllättävä ja inha sadekuuro esti aikeet. Harmi, sillä meillä olisi ollut kerrankin esiteltävänä jotain mukavaa eli päähineuutuuksia vanhalla ja hyväksi havaitulla mallilla. Ompelijamme heittäytyi vallan hurjaksi tehdessään Pirjon lohikäärmehatun, joka tosin omituisen paljon muistuttaa kukonpojan pääkoristetta. Värivalinta ei ehkä ole kaikkein lohikäärmemäisin, mutta se sattui sopimaan takin sävyihin. Purjolla puolestaan on lammaskuvioisesta teddystä ommeltu pipaus, joka lämmittää niin otsaa, niskaa kuin korviakin. Molemmat päähineet on vuoritettu trikoolla, ja talven varalta olisimme voineet lisätä korvien kohdalle lisäkerroksen tuulenpitävää kangasta. Niin ei kuitenkaan puhtaasti laiskuussyistä tehty. Laitoimme lisäkuvia itsestämme ja päänlämmittimistämme tuonne alalaitaan, sillä tyyliblogeissa pitää olla monia, monia kuvia.

Olemme joutessamme paneutuneet muiden tekstintuotannollisiin julki-ilmentymiin eli siis blogeihin. Huomasimme, että meillä on liian vähän kuvia ja ihan liian paljon tekstiä. Lysteimmissä muotiblogeissa päähenkilö eli kulloinenkin vaateripustin on laittanut itsestään ja vermeistään noin 17 lähes samanlaista kuvaa, ja lukijan tehtävänä onkin varmaan etsiä niistä 7 eroavaisuutta tai jotain sinnepäin. Me ymmärtäisimme asian, jos joka kuvassa aina lisätään jotain tyyliin "huomaatteko vyön" tai "katsokaa, tämä laukku sopii kokonaisuuteen", mutta kun ei. Sama farkut, toppi ja paita uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, ensin vasemmalta, sitten oikealta jne.

Lastenvaateblogeissa sama asia on toteutettu siten, että ensin kärsivä lapsi puetaan nettikaupasta ostettuun kostyymiin ja varotaan vankasti irrottamasta kaupan lappuja niskasta. Sitten kuvataan lapsi ja asu. Kun lapsi ei enää jaksa olla kuvassa, otetaan kameralla otoksia pelkästä vaatteesta, jolloin lapsen tehtävää toimittaa vaatepuu. Lopuksi ostos pakataan takaisin pahvilaatikkoon ja palautetaan kauppaan. Virheostos. Tai ostettu vain siksi, että voidaan kuvata se oman lapsen päällä ja väittää, että meillä on tällainenkin Molon haalari kaikkien jo kuvatun 18 ulkoiluasun lisäksi. Hoitoon se sama lapsi menee kirppikseltä hankitussa Lassien haalarissa vuodelta 2009 ja on ihan tyytyväinen, vaikka blogin mukaan kaapissa pitäisi olla merkkivaatteita Amerikasta asti. Me emme moiseen huijaamiseen alentuisi! Ja miksi alentua, kun ainoa vaatteistamme roikkuva asia ovat langanpätkät, eivät suinkaan valmistajan vaivalla lisäämät hintalappuja varten suunnitellut pahvinpalaset.

Photobucket