Photobucket

Me olemme tänään kartuttaneet kokemusmaailmaamme kauppakeskuskäynnillä. Ei silti, me olemme aikaisemmin käyneet vaikka missä ostospyhätöissä ihan ulkomaita myöten, mutta tämä kyseinen paikka ihan lähikaupungin kupeessa oli kokeilematta.

Löysimme sieltä kaikki ne samat puodit, joita löytyy jokaisesta muustakin vastaavasta ajantappoparatiisista. Joku arkkitehti oli sirotellut liiketiloja  omituisen kaavan mukaisesti siten, että kaikki ruoka- ja kahvipaikat olivat vierekkäin. Sen sijaan esimerkiksi kenkäkauppoja oli hieman siellä ja muutama tuolla. Näin varmistettiin se, että oikeasti ostoksille tullut joutui ravaamaan käytäviä päästä päähän etsiessään oikeita kauppoja, ja yht'äkkisen nälän valtaama puolestaan joutui pinkomaan todennäköisesti kohtalaisen pitkän matkan päästäkseen käsiksi kolmioleipään tai jäätelöön sen sijaan että vaikka joka neljäs liikehuoneisto olisi pyhitetty rasvakerroksen kasvattamiseen ja janonpoistoon.

Koko talon suunnitellut tyyppi vaikutti oikein huumorintajuiselta. Hän oli laittanut pääoven eteen, siis siihen päivittäistavarakaupan asiakkaiden kulkuväylälle, oikein paksun ja mahtavan pylvään. Jonkun lujuuslaskelman mukaisesti se varmasti piti sijoittaa siihen, mutta olisiko ovea sitten voinut siirtää vaikka viidellä metrillä ihan asiakasmukavuuden takia. Nyt edestakaisin rynnivät ostelijat kopsahtivat uudestaan ja uudestaan tuohon kulkuväylälle ujutettuun katonkannattajaan, jonka takaa ei edes kunnolla nähnyt ohiajavia autoja. Joita oli paljon.

Olimme ostelemassa varhaisiltapäivällä, jolloin paikalla oli lisäksemme melkoinen liuta eläkeläisiä ja muutama lapsiperhe. Tilanne oli sinänsä hieman erikoinen, sillä senioriväestölle siellä ei oikeastaan ollut kauppoja ollenkaan, mutta poissaolollaan loistavalle nuorisolle löytyi puoti jos toinenkin. Tietysti ymmärrämme, että nuoret olivat koulussa ja ryntäisivät ostamaan vasta illalla tai viikonloppuna. Silti asiakaskunnan ja myytävien tuotteiden painotus ei ole ihan oikea.

Kiitokseksi uudesta kauppakeskuksesta on lähikaupungin keskusta hiljalleen autioitumassa. Lääkkeeksi tälle kehitykselle on keksitty laajan kävelykeskustan kaavoittaminen. Autoilevat asiakkaat ajetaan ostoksille pois kaupungista ja tilalle suunnitellaan katukahviloita, pieniä palvelevia kauppoja, lähiruokaa ja ties mitä. Aika näyttää, mistä niihin löytyy maksukykyistä väkeä. Ettei vain kävisi niin, että ollaan luomassa suureksi osaksi vuotta varsinaista aavekaupunkia, joka kesän hetkeksi puhkeaa kaljaterassien kera kukkaan.

Asuvalintana meillä on tänään trikoo- ja collegemekot, joissa on ihan sama kaava ja sama idea. Näillä juhlistamme hieman myöhästyneesti koko universumin tärkeintä päivää eli Keppostelevien Kaksosten ensi-ilmestyksen vuosipäivää. Jos ette yhtään tiedä, ketkä ovat kyseessä, niin käykää vilkaisemassa alkuvuoden blogiamme 19.2.2011, silloin nuo rehvakkaat riiviöt varastivat salasanamme ja kaappasivat blogin haltuunsa. Ainahan sitä sanotaan, että vanhuus ei tule yksin, ja heille se todellakin tuntuu tulevan kaksin.