Photobucket

Jos me joskus teemme väitöskirjan, laitamme sille nimeksi tuon otsikon. Ja koska emme ole ihan tähän hätään mitään tieteellistä tutkimusta tekemässä, kysymmekin nyt suureen ääneen ja vastausta odottaen, että miksi ihmeessä arkkitehdit suunnittelevat taloihin ovia, joita ei saa käyttää. Erityinen vitsaus tämä tuntuu olevan julkisissa ja puolijulkisissa rakennuksissa, joissa ei asu ketään, tai jos asuukin, niin heillä ei varsinaisesti ole mitään sananvaltaa siihen, kuka ja mitä ovea koska käyttää.

Purnauksemme alkuperäisenä aiheuttajana on talo, jossa käymme kerhoa. Siihen on suunniteltu iso paraatiovi ja aulatila rakennuksen päätyyn mahdollisimman kauas kaikista parkkipaikoista ja pyöräteistä, jotta jokaisella olisi tasapuolisesti yhtä kurainen matka ovelle. Heti sisään tultaessa edessä on kolme porrasta, joten se ei ole mikään esteetön vaihtoehto yhdellekään vaikka rattaita lykkivälle henkilölle. Kerhotaloon on monia muitakin ovia, mutta niitä ei saa käyttää, koska se ei ole turvallista. Niistä ei saa mennä ulos eikä niistä erityisesti saa tulla sisälle. Siksi ne on lukittu ja niitä kohti on suunnattu sellainen turvakamera-arsenaali, että jo pelkästään niillä pelottelee möröt ja roistot pakosalle.

Me emme ymmärrä, miksi arkkitehti suunnittelee käyttökelvottomia ovia. Niiden lisäksi kerhorakennuksesta löytyy runsaasti kaikenlaisia poistumisteitä, joten ovien sijoittelussa kyse ei ole pelkästä varautumisesta katastrofitilanteisiin ja turvallisuuden maksimoinnista. Nämä ehdottomassa käyttökiellossa olevat ukset lyhentäisivät matkaa parkkipaikalta kerhotiloihin melkein puolella kilometrillä (tai ainakin 200 metrillä) ja toisaalta olisivat hyvin käteviä niille, jotka lykkivät lapsiaan rattaissa, näiden ovien lähellä kun ei ole arkkitehtonisesti välttämättömiä "eleettömiä porrasaskelmia erottamassa luontevasti erilaisia tiloja toisistaan ja jakamassa lattiapinta-alaa toiminnallisesti eri tehtäviin" (lauseen loppu kopioitu ihan suoraa talosta kertovasta lehtileikkeestä). Suomennettuna: niistä käyttökielto-ovista pääsee sisään ja ulos kehnompijalkainenkin, pääovesta tultaessa pitää aina pälyillä ympärilleen, josko jossain olisi luiska tai hissi.

Olemme yrittäneet kysellä ihan oikeita perusteluja sille, että esteettömäksi mainittu talo on aika esteellinen niille, jotka haluaisivat tasapuolisesti käyttää kaikkia ovia. Ensin meille sanottiin, että suoraa kadulle aukeava ovi on vaarallinen, joten talon sivussa olevasta pääovesta kulku on paljon turvallisempaa. Kummallista, kaupungilla melkein jokaisen liikkeen ovesta pääsee kadulle, joten siellä liikkuu sitten ihan hurjasti turvatonta väkeä. Toisena syynä sanottiin se, että niistä ovista voi tulla sisätiloihin vaikka millaista väkeä. Niin voi tulla pääovestakin, sillä siellä ei ole mitään vartijaa urkkimassa, että mihin kerhoon olet tulossa. Kolmanneksi meille sanottiin, että nyt on vain päätetty, että niitä ovia ei käytetä ja sillä hyvä. Paitsi että kerhotalon johtaja saa niistä kulkea, joten kielto ei nähtävästi koskekaan kaikkia.

Meillä on oma teoriamme siitä, miksi niitä ylimääräisiä ovia on pitkin talon ulkoseiniä siroteltu. Rakennuttaja ja arkkitehti ovat yhdessä saaneet  edullisesti hurjan määrän ruskeita, raskaita ovia, jotka on sitten sulassa sovussa sijoitettu sinne tänne pitkin ulkoseiniä. Talon johtaja puolestaan on päättänyt, että koska alkuperäisessä pohjapiirroksessa oli vain yksi ovi, ei niitä muita saa käyttää kukaan. Paitsi tietysti hän itse, koska kipittämällä sivuovesta ulos pääsee suoraa omalle autolleen. Talon käyttäjät eli hienosti sanottuna asiakkaat kiertäkööt talon ympäri päätyyn asti ja tulkoot sieltä kuraisine kenkineen sisälle. Niin, ovet voivat olla vallankäytön välineitä monin eri tavoin. Ja parasta vallankäyttöä on se, että voi osoittaa omaa asemaansa tekemällä sen, mikä on muilta kielletty.

Meillä on kuvassa kerhoasut eli Pirjolla tummanpunaiset sukkahousut ja pusero sekä kukallinen vakosamettiliivihame, jossa on iso tasku. Siellä saattaa olla yhden sivuoven avain. Purjolla on pallollinen paita ja violetista viskoosista mekko, johon on koristeeksi ommeltu Nalle Puh. Kuvauspaikan tapetti on hienovaraisesti soinnutettu sekä Nalle Puhin väreihin että vakosamettihameen kukkakuvioon.