Photobucket

Edessyödyn piparkakkutalon lisäksi meillä oli ikiomat kauniisti koristellut nimikkopiparkakkuakkamme. Nimenomaan oli, ei ole enää. Purjon akassa luki vihreällä Purjo. Huomaatteko hassunhauskan ajatusleikin, oikeasti purjot ovat vihreitä, hih. Pirjon akka oli "puettu" vaaleanpunaiseen esiliinaan, josa luki Pirjo. Olimme hyvin ylpeitä ja onnellisia näistä leipomuksista ja söimme ne välittömästi kuvauksen jälkeen.

Niin täpinöissämme olimme, että emme huomanneet asetella itseämme, asujamme ja syömisiämme siten, että vaatteet olisivat edukseen. Pirjon mekossa hyppivä Nalle Puhin ystävä Tikru ei nyt näy kunnolla eivätkä Purjon puseron pienet villit ketutkaan ole oikein näkösällä vaan näyttävät pieniltä tahroilta. Asut ovat joka tapauksessa kepeää trikoota ja soinnutettu piparkakkuakkojen väreihin.

Joululeipomukset ovat vasta alussa eli toistaiseksi ei ole tehty kuin muutama harjoituspellillinen tähtiä, akkoja, pupuja ja sydämiä. Kaupassa olisi myynnissä vaikka mitä muotteja, joista autot ja traktorit kiehtoisivat paljon enemmän kuin hattivatit. Lapsille löytyy ihan omia leipomasettejä, joissa on leipomisalusta, kaulin ja pitkä rivi Muumipappoja ja Niiskuneitejä. Me pitäydymme kuitenkin ikivanhoissa mallistoissa eli edelleenkin leipomustemme pääpaino on sikapossusissa ja tähdissä sekä perinteisissä "pyöreäsakaraisissa" pipareissa. Miksi ostaa uusia muotteja, kun vanhoillakin saa aikaan varsin syömäkelpoisia lopputuloksia! 

Vuosi vuodelta on koristelusta tullut yhä tärkeämpää. Aikoinaan ei ollut mitään merkitystä, miten se sokerihöttö saatiin suhrattua. Pääasia, että sitä oli paljon. Mielellään aivan erityisen paljon, jotta sitä melkein valui yli reunojen. Nykyisin me koristelemme teoksiamme pitkään ja hartaudella, lisäilemme sokerihelmiä ja -tähtiä, mietimme ja pohdimme erilaisia asetelmia, jotta lopputulos olisi kuin koru. Tai jos olemme ihan rehellisiä, niin ensimmäiset noin 20 piparkakkua saavat tällaisen pikkutarkan käsittelyn. Niiden jälkeen taiteellinen vaikutelma ja kiivas kokeilunhalu alkavat vallata alaa, ja lopputulokset muistuttavat enemmän Picasson töitä kuin kakkublogien somia tuotoksia.

Muita joululeipomuksia me emme oikein harrasta. Englantilaiset roskakakut - siis ne, joihin on piilotettu kaikenlaisia typeriä kuivattujen hedelmien palasia - eivät meitä kiehdo ollenkaan. Joulutorttuja teemme pellillisen tai kaksi syötäväksi samantien, mutta niistäkin jätämme tomusokerin pois. Kun on muutaman kerran onnistunut ne tomut leipomuksesta itsensä päälle ripottelemaan, oppii jättämään koko turhuuden muille. Vaikka piparkakkumuottien kanssa olemme hyvin konservatiivisia, voisimme julistaa uudeksi viralliseksi joululeipomukseksi valkosuklaamuffinsit. Ne eivät murene syöjänsä syliin, kuten valitettavan monet joulutortut tekevät. Niissä ei ole pahanmakuisia yllätyksiä, kuten englantilaisissa hedelmäkakuissa. Ja niitä voi koristella kuin siirappipiparkakkuja ikään, oikein runsaalla sokerikuorutuksella!