Photobucket

Suunnilleen syysloman aikoihin teimme vierailun Marimekon Sulkavan myymälään. Kaikista varotoimista huolimatta matkaan lähti palakaupalla trikooraitaa. Otimme ne melkein kaikki tähän kuvaan mukaan. Emme kerro metrihintaa, sillä tulisitte siitä vain kateellisiksi. Sävyt ovat tosielämässä paljon kauniimpia kuin tässä kuvassa.

Oikeastaan meidän piti esitellä ostoksemme jo aikaisemmin, mutta yllättäen emme löytäneet mitään sopivaa päällepuettavaa itsellemme. Raitapaidat - joita meillä on paljon! - eivät oikein sopineet, joten esittelemme nyt kaksi unikkotunikaa. Pirjon unikko on ihan oikeaa kokoa, Purjolla on miniversio. Lisäksi Purjon mekon edustaan on aplikoitu puolikas kukkanen vähän kuin kurkkimaan vyötäröltä. Hirveän hieno idea, eikös? Oikeastaan siihen piti saada jotain peittämään kankaiden leikkuuvaiheessa vaille huomiota jäänyt reikä, jota nyt ei sitten enää näy ollenkaan. Voitte ihan vapaasti käyttää tätä keksintöä omien tahraisten, reikäisten tai peräti koiranpuremien vaatteiden kanssa.

Koirista tuli mieleemme, että meillä ei ole koiraa, mutta hurjan monella muulla on. Koirissakin tuntuu olevan eräänlaisia muotikausia. Yhdessä vaiheessa perheillä piti olla dalmatialainen tai labradorinnoutaja, siis melko isokokoinen koira, jonka kanssa piti käydä lenkillä tai ainakin kävelyllä. Elämän muuttuessa kiireisemmäksi ollaan koirissakin siirtymässä pienikokoisempiin ja siten helppohoitoisempiin rotuihin. Tai jos ei helppohoitoisiin niin ainakin vähemmän ulkoilutusta vaativiin. Yhdellä jos toisella on taskuun mahtuva koira, mikä meistä tuntuu jotenkin hassulta. Sieltä taskustako se ryhtyy räksyttämään, jos roistot uhkaavat käydä kimppuun? Tai voisivathan nämä olla sellaisia koiria, jotka haukkumisen sijaan soittavatkin samassa taskussa olevalla kännykällä apua.

Sellainen taskukoira voisi olla aika näppärä monessa eri tilanteessa. Kassajonossa se voisi näyttää hampaitaan ja murista uhkaavasti sille takanamme jonottavalle, joka tönii ostoskärryillään takalistoamme. Nyt joudumme murisemaan ihan itse. Pieni koira voisi olla veikeä koriste auton kojelaudalla, paitsi että se olisi ehkä liian liikenneturvatonta. Voisiko koiran jotenkin kiinnittää sinitarralla? Taskukokoisella koiralla voisi lämmittää kylmänä päivänä kättään, tosin yhdellä koiralla vain yhtä kättä kerrallaan. Eikä missään nimessä liian kylmiä sormia, ettei jäädytä koiraparkaa. Omassa kotipihassa sellainen pieni, mutta oikein kovaäänisesti räksyttävä piski olisi mitä mainioin oravakarkoitin: kurrereppanat eivät tietäisi, mistä  ääni tulee, mutta pötkisivät varmuudeksi pakoon. Sitä voisi itse kuljeskella nurmikolla megafoni kainalossa ja taskukoira haukkuisi itseään isommalla äänellä suoraa kaiuttimen kautta kaikki vihulaiset käpälämäkeen.