Photobucket

Romaania emme ole kirjoittamassa. Sen sijaan olemme tehneet parhaamme täyttääksemme kansalaisvelvollisuutemme eli lisänneet kausityöllisyyttä kirjoittamalla nimemme moneen, moneen joulukorttiin. Otimme niistä osan tähän kuvaan mukaan. Me olemme itse nuo tontut tuossa taustalla, jos siis ette tunnistaneet. Meillä on vuodesta toiseen samanlaiset tonttupuvut, sävy vain vähän vaihtelee. Kauluksen resoriin on kiinnitetty satiininauhalla pienet kulkuset, joten vaikka tonttulakki katoaisi, jatkuu kilinä. Siitä kuulee, missä kulloinkin liikumme.

Suhtautumisessa joulukortteihin on useita koulukuntia. Yhdet eivät suostu kirjoittamaan korttiakaan, vaan pitävät sitä varsin tarpeettomana toimintana. Joulutervehdyksen voi soittaakin tai mennä peräti paketti kainalossa ovelle asti joulua toivottamaan. Saamiinsa kortteihin he suhtautuvat tuhahtaen: taas joku ystävä, joka ei tiedä, että sähköposti on keksitty. Kortit menevät roskiin melkein samantien mainosten kanssa, kunhan ensin on tarkasti tutkittu, mitä se Terttu-täti tai Raimo-setä on tänä vuonna kuviksi valinnut.

Toiset puolestaan askartelevat itse kortteja syyskuusta alkaen käyttäen kimalletta, tarroja, nappeja, pitsiä jne. kilokaupalla. He eivät voisi kuvitellakaan, että jouluntoivotuksen voisi korvata tekstiviestillä tai Facebook-kommentilla. Heidän tekemänsä kortin tunnistaa paksusta kuoresta, johon on liimattu tähtitarroja ympäriinsä. Sisältä löytyy taideteos, jota ei hennoisi heittää pois, mutta jonka säilyttäminenkin vie kahdeksan normaalin kortin verran tilaa.

Sitten ovat ne, jotka vuosi toisensa perään kuvauttavat lapsensa/koiransa/talonsa tai vaikka pihansa joulutamineissa, teettävät kuvista kortteja ja lähettelevät niitä vaikka mihin. Osan mielestä tällaista korttia ei lähetä kukaan täyspäinen, osan mielestä mikään ei ole niin mukavaa kuin seurata kaukaisen ystävän tekemisiä näiden tervehdysten perusteella. Oma jännityksensä on siinäkin, missä vaiheessa loppuu lasten kuvaaminen ja siirrytään innokkaammin kuvauskohteina oleviin aiheisiin.

Ja tietysti olemme me, jotka ostamme kortit kaupasta ja lähettelemme niitä suunnilleen saman listan mukaisesti joka vuosi. Listaltamme pääsee parhaiten pois kuolemalla, muita tapoja ei oikeasta ole. Kortitkin ovat, kuten kuvasta näkyy, hyvin erilaisia. On tonttuja, tähtiä, laulavia lapsia ja lumiukkoja. Tästä sekalaisesta kokoelmasta me valitsemme täysin sattumanvaraisesti kortteja saajiensa mukaan. Innokkaan ruuanlaittajan kortissa on yleensä puuropata, uudisrakentajan kortissa on mökki ja tuoreen koiranomistajan kortissa on tietenkin kuva koirasta. Toisaalta sen ruuanlaittajan kortissa on yleensä myös tanakka tonttu, uudisrakentajan saaman kortin mökki on hieman kallellaan keskellä hankia ja koirakortissa eläinparka katselee kameraa tonttulakkinsa alta sen näköisenä, että jos ei se luu pian ole hampaankantaman päässä, niin minä murisen.

Niin että tarkkailkaa saamianne joulukortteja, niihin saattaa liittyä paljon syvällisempi sanoma kuin pelkkä jouluntoivotus!