Photobucket

Olemme valistusmyönteisiä, joten tänään ohjeistamme kaikkia lukijoitamme toimimaan käytännössä havaitsemiemme postinkäyttösääntöjen mukaisesti. Me jonotimme pitkään ja tuskallisesti muutamaa postimerkkiä omasta mielestämme kaikkein hiljaisimpaan aikaan päivästä, mutta kyllä kunnon kansalaiset silti saivat aikaan ruuhkan ja suman. Näin se tehtiin: 

1. Otetaan vuoronumerolappu ja todetaan, että oman vuoron ja nyt palveltavan asiakkaan välissä on noin 20 henkilöä. Asettaudutaan hyviin asemiin puolihuolimattomasti selailemaan myynnissä olevia lahjatuotteita, ja kun kello kilahtaa seuraavan asiakaan merkiksi, rynnätään myyjän luokse ja ryhdytään esittämään omaa ostosta. Sille oikeaa vuoronumeroa heiluttelevalle asiakkaalle sanotaan, että minulla on nyt vähän kiire, teitä kyllä palvellaan vielä joskus tänään, älkää nyt hätäilkö niin kamalasti.

2. Palataan takaisin jonottamaan, koska kohdalle osui epätavallisen epäasiakaspalvelullinen myyjä, joka väitti, että hän palvelee vain numerojärjestyksessä.

3. Muistetaan, että piti lähettää paketti. Mennään siis etsimään pakettikorttia. Muistellaan ääneen, miten vanhaan hyvään aikaan sellaisen sai vain tiskiltä, nyt pitää itse tehdä kaikki.

4. Jatketaan odottamista. Yritetään päätellä, kuka aikaisemmista jonottajista aikoo jättää leikin kesken ja mennään kysymään, haluaisiko tämä vaihtaa jonotusnumeroa. Yleensä ei halua.

5. Soitetaan Marjatalle, Annelille tai Sylville ja kerrotaan, missä ollaan ja mitä tehdään. Yritetään keksiä jutuntynkää vaikka valittamalla asiakaspalvelun hitaudesta.

6. Kaivetaan taskusta esille se oma jonotusnumero ja tarkistetaan, joko olisi aika päästä ostoksille. Huomataan., että lähes oikea numero vilkkuu sen merkiksi, että myyjä olisi vapaa. Rynnätään palveltavaksi. Saadaan kuulla, että se numero on 652, ei 657, kuten omassa lapussa lukee. Yritetään silti hoitaa oma asia. Palataan takaisin jonottamaan. Laitetaan käsineet käteen.

7. Huomataan oman vuoronumeron välkkyvän isolla ruudulla. Kävellään rauhallisesti tiskille, otetaan käsineet hyvin hitaasti pois kädestä, rupatellaan säästä ja ryhdytään miettimään, että millaisia postimerkkejä teillä olisi tarjolla. Pyydetään myyjää esittelemään kaikki, myös ne viiden sentin arvoiset. Pohditaan pitkään, mikä merkki olisi mukava ja tuohdutaan pikkuisen, kun myyjä ei suostukaan myymään kaikkia merkkejä yksitellen. Ai että pitäisi ostaa tuollainen kokonainen vihko! Mihin minä neljä merkkiä tarvitsen?

8. Ostetaan kaksi postimerkkiä. Kysellään myyjältä, mitä mahtaisi maksaa kortin lähettäminen Lontooseen. Myyjä kertoo ja tiedustelee, haluatteko myös sellaisen postimerkin. Ihmetellään, että mitä minä sillä tekisin, en minä edes tunne ketään Lontoosta.

9. Maksetaan ne kaksi postimerkkiä siten, että ensin kaivetaan laukun pohjalta lompakko, jossa on vain seteleitä. Otetaan esille 20 euron seteli, ollaan jo ojentamassa sitä kohti myyjää kunnes muistetaan, että mukana on kolikkokukkaro. Asetellaan seteli hyvin huolellisesti takaisin lompakkoon ja  tungetaan lompakko hyvin huolellisesti kassin pohjalle. Otetaan kassista kukkaro, avataan se ja ryhdytään laskemaan rahoja yksitellen myyntipöydälle. Aina 10 senttiä kerrallaan. Päästään 90 senttiin asti. Päätetään, että koska parkkirahalle olisi tarvetta, maksetaan sittenkin setelillä. Kerätään kolikot yksitellen takaisin kukkaroon. Suljetaan kukkaro. Survotaan se kassiin, otetaan lompakko ja maksetaan postimerkit. Otetaan vaihtorahat.

10. Ollaan kääntyvinään pois, mutta muutetaankin mieltä ja muistetaan, että minullahan oli tämä paketti. Nostetaan paketti tiskille ja ryhdytään kirjoittamaan pakettikorttia. Hyvin hitaasti ja hyvin rauhallisesti, aikaahan on, joulunahan pitää rauhoittua ja hiljentyä nauttimaan ajasta. Vastaan kännykkään, joka soi. Lopetetaan pakettikortin kirjoittaminen ja ryhdytään selostamaan todennäköisesti Veijolle, missä sokeria säilytetään. Muistutetaan Veijoa, että sokeri on ollut samassa paikassa viimeiset 25 vuotta, kyllä sen pitäisi löytyä. Kiinnostutaan kysymään, mitä muuta mukavaa kaapista ei löydy, josko vielä kävisi tässä kaupassa samantien. Huiskitaan myyjälle, joka yrittää punnita paketin: ettekö te ymmärrä, että se osoitekortti on vielä kesken! Kirjoitetaan kauppalista tiskin vierestä otettuun punaiseen joulukorttien lähettämiseen tarkoitettuun kuoreen.

11. Lopetetaan puhelu. Jatketaan pakettikortin kirjoittamista. Ojennetaan kortti myyjälle paketin kera. Myyjä punnitsee paketin, laittaa siihen pakettikortin ja kertoo hinnan. Muistetaan, että paketista puuttui äsken lähikaupasta ostettu suklaarasia. Otetaan paketti takaisin, avataan sen teipit myyjän ojentamilla saksilla, otetaan kassista suklaarasia, tungetaan se pakettiin, ojennetaan paketti myyjälle ja sanotaan, että teidän pitäisi varmaan teipata se, eihän sitä nyt tuollaisena voi lähettää. Myyjä punnitsee paketin uudestaan ja kertoo, että nyt se painaa yli kaksi kiloa, postimaksu on hieman suurempi.

12. Närkästytään huomattavasti ja ihmetellään, että miksi te hyvä ihminen koko ajan kerrotte eri hintoja, yrittäkää nyt herranen aika päättää, paljonko te oikein haluatte rahaa. Maksetaan samalla tavalla kuin ne postimerkit, ensin setelillä, sitten kolikoilla ja lopulta kuitenkin setelillä. Otetaan vaihtorahat.

13. Halutaan tietää, miksi tiskillä on myynnissä heijastimia. Annetaan myyjän esitellä ja sanotaan lopuksi, että en osta, ovat aika lapsellisia.

14. Kiitetään, toivotetaan hyvää päivänjatkoa ja joulunodotusta. Poistutaan paikalta maireasti hymyillen ja ihmetellään ääneen, miksi niin moni jonottelija on naama myttyrällä: joulunaika on ihana asia! Ja miksi ihmeessä oikein olette tunkeutuneet kaikki samaan postitoimistoon yhtä aikaa. Jos vähääkään ymmärtäisitte asioista, tajuaisitte välttää ruuhkia ja tulla vaikka aikaisin aamulla.

Näin se menee, me olemme ihan itse nähneet. Sen näkemisen kunniaksi laitoimme päälle aurinkoisinta, mitä löytyy eli keltaista ja oranssia raitaa. Purjo halusi kesäisen mekon ja lierihatun, jonka alle voi tarvittaessa kätkeytyä vaikka hymyilemään vinosti.