Photobucket

Jatkamme tällä punavalkoisella linjalla, joka tässä kuussa on aika monessa kuvassa jo tullut tutuksi Pirjo valitsi gabardiinista ommellun liivihameen ja sen seuraksi ribbineuleisen puseron. Purjon paidassa vilistää 101dalmatialaista, housut ovat vastapainoksi rauhoittavan yksiväriset. Näissä asuissa kävimme tänään kaupassa kinkunhakuretkellä.

Eipä taida sikapossu tietää, että kaupan pakastealtaassa ja tuoretiskillä takalistoaan kaupataan mitä ihmeellisimmin termein. Ennen kinkku oli tuore tai pakastettu, suolattu tai ei. Nykyisin valikoima on huomattavasti laajempi. Tässä pieni otanta:

  • juhlakinkku
  • luuton juhlakinkku
  • luuton vilja juhlakinkku
  • herkkukinkku
  • perinteinen kinkku
  • viljakinkku
  • tuoresuolattu luuton viljakinkku
  • rypsiporsaan luuton kinkku
  • tuoresuolattu rypsiporsaan juhlakinkku
  • makusuolattu kinkku(makua ei täsmennetty, ehkä se on suklaa?)
  • kinkkurulla

Ja melkein kaikkea listalta löytyy luomuna ja ilman!

Mistä sitä kuluttaja oikein tietää, mitä ja millaista pitää ostaa? Meillä on kaiken lisäksi vahva epäilys siitä, että joulupöydässä emme erota, onko lautaselle kivunnut tuoresuolattu luuton viljakinkku vai ihan yksikertainen juhlakinkku. Kaupassa mietimme, että tietääkö se kinkku itsekään, onko se perinteinen vai moderni, sisältääkö se viljaa vai rypsiä tai edes sitä, onko se porsas ollenkaan vai noin 80-kiloinen lihasika. Tosin mainoksessa ei ehkä maistuisi kovinkaan myyvältä, jos tekstinä olisi "kohtalaisen läskiksi lihotetun luomusian makusuolattu kinkku". Porsas on jotenkin makoisampi suupala.

Tekstistämme voi siis päätellä, että varsin turhaan kävivät salakuvaajat sikaloissa salamavaloineen räpsimässä kuvia joulupöydän kunkuista. Turhaan A-studio niitä kuvia näytti ja ihan yhtä turhaan meitä yritettiin syyllistää hampaillemme varsin sopivasta sekaruokavaliosta. Mitään vaikutusta mediaiskulla ei ollut. Mihin pääsee leppäkerttu pilkuistaan ja mihin joulupöytä kinkustaan, ei sitten niin mihinkään. Jokavuotinen yli viisikiloinen lihakimpale odottaa kylmiössä pääsyä sähköuunin lämpöön.

Sen sijaan olemme hieman huolissamme siitä, onko jouluaaton riisipuuron jyväset kasvatettu niitä arvostaen ja rakastaen. Ovatko riisit saaneet huoleti huojahdella auringossa, onko niitä kastellut leppeä luonnonsade vai inha keinokasteluko on pakottanut ne pulskistumaan ennen aikojaan? Ovatko ne saaneet elää lajityypillistä elämää luonnonniityllä vai joutuneet kasvamaan osana tehotuotantoa? Onko kukaan kasvinsuojelija käynyt kuvaamassa niitä öisin ja huomannut jonkun salakavalan öttiäisen nakertamia kolosia, joihin viljelijä ei ole laittanut laastaria suojaksi? Joulukinkusta tiedämme kohta jonkun säädöksen perusteella nimenkin, mutta riisinjyviä yksilötasolla ei valvo kukaan!