Photobucket

Siinä se nyt on, lahjoista parhain. Omenankuorija! Juuri sellainen esine, jota ei ikipäivinä itselleen olisi omaisuusluetteloon kuvitellut, ja jolle olisi ihan varmasti hymyillyt vinosti, jos joku toinen olisi siitä lumolahjanaan kertonut. Mutta kun se osui omaan pakettiin, niin voi sitä riemun ja ilostuksen määrää, jonka esineen tarkempi tarkastelu aiheutti puhumattakaan kaikista niistä omenoista, joita jo olemme sillä kuorineet.

Kaiken lisäksi tämä nimenomainen vempain myös viipaloi omenat tasapaksuiksi tai oikeastaan ohuiksi siivuiksi sekä poistaa siinä sivussa siemenkodan erittäin siististi. Ei tarvitse tehdä muuta kuin kiinnittää vastaanpyristelevä hedelmä terävällä piikillä akseliin ja sitten vai pyörittää kammesta, koneen terät huolehtivat niin kuorimisesta kuin viipaloinnistakin. Tämä on oivaisa lahja kaikille niille, joiden mielestä hedelmien syöminen on hankalaa ja se kaikki kuorien kanssa puljaaminen vie turhaa aikaa.

Joulu on siis mennyt omenoita syöden ja tehden erilaisia kokeiluja. Isot perunat tällä kuorii kohtalaisen kätevästi, samoin sellaiset pyöreähköt päärynät. Tunnustamme, kokeilimme tätä myös kurkunpalaseen (erinomainen lopputulos) ja appelsiiniin (emme suosittele) ja harkitsimme vakavissamme, että myös porkkana voisi kuoriutua tällä. Ja jos haluaa oikein hurjaksi heittäytyä, saa mozzaralla-juustosta aikaan lumoavaa ohutta suikaletta, jolla voi koristella voileipiä. Tämä siis siinä vaiheessa, kun ruokakaapin kaikki hedelmät ja vihannekset on kuorittu ja pitää keksiä muuta käänneltävää.

Muista lahjoista kerromme teille kuvien kera vielä tämän vuoden puolella. Suklaata saimme järkyttäviä määriä, mikä oli tietenkin merkki siitä, että olimme olleet uskomattoman kilttejä todella pitkään. Saimme myös ovikellon, josta olemme haaveilleet vuosia. Todennäköisesti emme henno laittaa sitä ulko-oveen säiden armoille vaan jonnekin sisätiloihin. Uskomme, että vierailijoista on ihan mukavaa soitella ovikelloa vaikka vasta kuistilla sateelta suojassa, kunhan olemme ensin kurkkineet ikkunasta, kuka koputtelee, avanneet sitten oven ja menneet eteiseen odottelemaan ovikellon kilkatusta.

Vieraita odotellessa laitoimme päälle tuttua punavalkoista. Purjolla on kokomansikkainen trikooasu, Pirjolla raitapaita ja liivihame. Vähitellen voisimme kyllä siirtyä jo johonkin muihinkin väreihin näistä puolijouluisista.