Photobucket 

Joskus olisi mukavaa, jos ei tietäisi anatomiasta yhtään mitään. Ei esimerkiksi osaisi kertoa, missä ovat varpaat tai tökkiä vatsaansa suunnilleen siihen kohtaan, jossa olettaa mahalaukun sijaitsevan. Silloin ei tietäisi, että hirveässä köhässä on todennäköisesti yskimässä keuhkojaan ulos rintakehästä muiden tarkasteltavaksi kaikuvasti rykiessään. Meillä on niin ärhäköitä ja hakkaavia yskänpuuskia, että epäilemme olevamme turbulenssin vallassa, vai oliko se sittenkin tuberkkeli.

Oikeastaan meillä ei taida olla edes kunnon flunssaa. Emme tärise kuin horkassa, silmät ja nenä eivät vuoda, korvia ei vihlo eikä olo ole noin yleisesti tarkasteltuna mitenkään voipunut. Jos olisimme töissä, emme saisi sairauslomaa, koska millään epäinhimillisellä lääketieteellisellä mittarilla emme ole sairaita. Sen sijaan me voisimme nukkua vaikka kokonaisen vuorokauden ympäriinsä, elleivät seiniätärisyttävät yskähdyksemme herättelisi meitä tämän tästä. Niin, me emme osaa edes sairastaa oikeaoppisesti kitumalla vuoteessa kuuma mehulasi nenän alla herkistämässä vielä nuhaakin alkamaan. Me otamme yhden ainoan oireen ja paneudumme sen potemiseen oikein kunnolla.

Kuumetta me emme ole mitanneet ihan periaatteen vuoksi. Meistä lämpöily ei kerro  yhtään mistään yhtään mitään. Tai no kertoo se sen verran, että kuumemittarin uhriksi ajautuneella on sillä satunnaisella hetkellä jossain kohtaa kehoaan (korva, otsa, suu jne.) joku tietty lämpö, jolla ei mielestämme ole sen suurempaa arvoa sairauden kannalta. Joku voi olla järkyttävän sairas, vaikka kuumetta ei ole ollenkaan ja joku toinen taas opettelee cha-cha-chaan askeleita, vaikka henkilökohtainen lämpömittari näyttää 40 astetta. Me uskomme subjektiivisen kokemuksen voimaan eli jos tuntee olevansa sairas, niin sitten on. Ja silloin pitää asettua lepäämään ja sairastamaan se sairaus pois.

Henkilökohtaisesti uskomme C-vitamiinin voimaan. Kun sitä syö ihan liikaa, pelästyvät kaikki pöpöt, että tästäpä potilaasta tuli yllättäen hapan. Sitten ne pöpöt kuolevat makeanpuutostilaan. Tämä on kokonaan oma teoriamme, jota ei ole toistaiseksi saatu ns. käypähoitosuosituksiin, mutta empiirisesti eli käytännössä tätä on testattu. Katsokaa vaikka ympärillenne: ne kaikkein tylsimmät ja ikävimmät sairastuvat tuskin koskaan minkään basiljontin tai viruksen vuoksi, koska taudinaiheuttajat eivät pysyisi hengissä niin happamassa ihmisessä.

Photobucket

Meillä on collegekankaasta tehdyt oikein mukavat sairasteluhaalarit, jotka ihan tarkoituksella ovat puoliksi vihreät ja puoliksi vaaleanpunaiset. Näissä tulee sellainen olo, että täydennämme toisiamme. Ompelijamme muuten onnistui epätavallisen hyvin saamaan jopa hupun keskisauman täsmäämään haalarin selkäkappaleeseen.