Photobucket

Postikorttipäivä on sellainen päivä, jolloin ainakin ulkona näyttää samalta kuin  muinaisissa paikkakuntapostikorteissa, joita innolla osuuskaupasta ostettiin ja kavereille lähetettiin tiedoksi siitä, että on käyty Vammalassa tai Perttelissä. Ikään kuin he sillä tiedolla mitään tekisivät.

Tällaisena päivänä sataa ihan vähän lunta, mutta vain sen verran, että lumihiutaleet näyttävät satumaiselta enkeleitten puhaltamalta kristallisateelta, joka auringonsäteiden kirkastamana leijailee paikallaan eikä laskeudu maahan sitten millään. Puiden oksilla on juuri oikea määrä lunta, jotta niistä saa kauniita kuvia. Ei siis liikaa, jolloin oksat taipuisivat maahan asti eikä liian vähän, jolloin turhan paljon rumia oksantynkiä jäisi näkyviin. Taivas on pilvessä sen verran, että auringonsäteet voivat pilkahdella sujuvasti sieltä ja täältä, mutta ei missään nimessä ole niin kirkasta, että olisi etsittävä aurinkolasit nenälle.

Postikorttipäivään kuuluu ehdottomasti tuulettomuus. Tuulisella säällä on hyvin hankala saada kauniita luontokuvia edes sieltä, mistä niitä normaalisti voi napsia liukuhihnalta kuten vaikka Kolilta tai muilta kansallismaisema-alueilta. Toisaalta pakkasta täytyy olla riittävästi, mutta ei missään nimessä liikaa, sillä jostain syystä yli 20 asteen pakkasella kuvista tulee selkeästi kylmempiä kuin niistä, jotka on otettu mukavassa noin 8 asteen pakkasessa.

Meillä ei ole aavistustakaan, vieläkö innokkaat kuvaajat kuljeskelevat pitäjällä ympäriinsä kameransa kanssa saadakseen otoksensa painettua hieman suttuiseen postikorttiin, jossa kulmasta kulmaan kulkee teksti "Terveisiä Snappertunasta". Emmekä tiedä sitäkään, onko joskus aikojen alussa ollut ihan oikea postikorttikuvaajien ammattikunta, joka on putkahtanut ulos pimiöistä juuri tällaisena päivänä katsellakseen maisemia kameran linssin läpi. Ja lisätäksemme tiedottomuuttamme muistutamme, että emme ole koskaan vaivautuneet selvittämään, onko  lukemattomien lakkautettujen kuntien kunnantalojen kellareissa vielä piilossa laatikkokaupalla nyt jo tarpeettomiksi käyneitä kortteja, joissa edelleen toivotetaan "Tervetuloa Tottijärvelle". Rehellisiä ollaksemme emme tiedä, mitä moisella informaatiolla tekisimme, mutta olisihan se yleissivistyksellistä tietää, onko hävityksenkauhistus kadottanut muinaissuomalaisten pitäjien kuvamateriaalin kokonaan vai vieläkö siitä olisi muutama näyte jäljellä.

Joka tapauksessa tänään olisi ollut se talvipäivä, jolloin parhaat kuvat olisi otettu. Nyt on jo myöhäistä, koska on aika pimeää ja luulemme, että mustat kuvakortit eivät ole kovin suosittuja vaikka niissä miten väittäisi, että kuvassa on kuuluisa Pettuleipä-muistomerkki. Pimeässä kaikki muistolaatalla varustetut kivenjärkäleet näyttävät ihan samoilta, ja jos niihin sattuu törmäämään, niin ne jopa tuntuvat ihan samoilta.

Photobucket

 Pirjon haalari on kuviollista fleeceä. Printti saattaa esittää tunturimaisemaa tai sitten me vain haluamme sen sellaisena nähdä. Joka tapauksessa tuossa toisessa lahkeessa on selkeästi hirsitalo.

 Photobucket

Purjolla on tuulipukukankaasta ommeltu haalari, joka on kokonaan vuoritettu epämääräisenvihreällä viskoosilla. Se sointuu tismalleen haalarin kuvioihin, vaikka asiaa ei kuvasta kunnolla erota. Yrittäkää nyt vain uskoa meitä. Lisäksi Purjolla on kääntöpipo, jossa toinen puoli on vihreä, toinen sininen. Siniselle puolelle on aplikoitu kaksi pupua.