Photobucket

Tänään on taas ollut suuri karkinheittelypäivä. Me emme vaivautuneet juoksentelemaan autojen seassa tai haromaan hangesta nameja vaan ennakoimme tulevan tilanteen nappaamalla muutaman pussillisen karkkeja jo ennen kuin kukaan ehti niitä viskomaan. Saattaa olla, että erään kaupungin erään lukion erään kuorma-auton lavalta ei heitetty ihan niin useita karkkikourallisia kuin alunperin piti, sillä me teimme rytsön (lue ryöstö, jos et muista ikivanhaa Pentti Siimeksen pankkiryöstötunarointihuumoripläjäystä). Olemme siis kolme herkkupussillista äveriäämpiä kuin vielä eilen. Ja koska meillä ei ole erikseen mitään karkkipäivää, saamme syödä näitä ihan koska tahansa.

Tosielämässä me kyllä kävimme katsastamassa tämän vuoden abiajelua, mutta emme alentuneet koukistamaan selkäämme karkkisateen osuessa lähitienoille. Sen sijaan seurasimme ihan kummastuneina muutamaa vaari-ikäistä seniorikansalaista, jotka olivat varustautuneet saalistukseen isoilla ostoskasseilla ja sellaisilla "sormettomilla sormikkailla", joilla sai kätevästi kerättyä karkit maasta. Kun abiauto huutojen säestyksellä ohitti passipaikan kirjavia namuja heitellen, ryntäsi tämä vaari ripeästi omalla reviirillään paikasta toiseen ja kuin mustikkamestsässä ikään keräsi saaliin talteen. Sillä ei ollut mitään merkitystä, että lähellä oli pieniä lapsia, jotka jäivät karamelleja vaille ketterän papparaisen kirmatessa ympäriinsä ja napatessa herkut ostoskassiinsa.

Me säälimme syvästi kaikkia niitä, joille seuraavan vuoden ajan tarjotaan niitä hangesta kaiveltuja karkkeja. Jostain syystä nämä tulevat ylioppilaat hankkivat joka vuosi oikein pahanmakuisia tuotteita aivan kuin kostaakseen kadunvarsien katselijoille sen, että takana on melkein 12 vuotta koulunpenkkien kulutusta. Toisaalta voi toki olla niinkin, että abeille tarjotaan ostettavaksi vain kovia ja happamia karamelleja, joita kukaan muu ei suostu ostamaan, mutta joita on halvalla tuotettu maahan säkkikaupalla. Tässä penkkariajeluun liittyvässä karkinheittelyperinteessä tavallaan toteutuu win-win -tilanne eli se irvisteltävänmakuisia herkkuja kauppaava tarjoaa halvalla ostettavaksi muuten myyntikelvottomia tuotteita, ja köyhä abi puolestaan haluaa ostaa paljon ja halvalla makua miettimättä, koska hänelle ne ovat heiteltävä eikä makusteltava hyödyke.

Me jäämme tänne karkkipussien taakse melkein kokonaan piiloon näissä keväisissä puuvillamekoissamme. Purjon mekossa on yhdistelty kukkaraitaa ja ruusukimppuja. Koska Pirjolla on vain epämääräisiä kukkalänttejä, halusi hän tuohon edustaan jälleen kerran Hello Kitty -aplikaation. Nämä mekot saattoivat olla enne, sillä tänään päivällä auriko paistoi ainakin tunnin ajan.