Photobucket

elleivät Pirjo ja Purjo. Konkreettisesta kissasta ei tällä kertaa ole kyse vaan omasta vanhan sananlaskun tulkinnastamme. Ompelijamme on nimittäin hurutellut koneellaan niin ahkerasti, että onnistui hankkimaan käteensä jonkinlaisen rannekanavaoireyhtymän. Tämä yläraajaosa-aikavammautuminen turvottaa oikean käden aina öisin pullapitkomaiseksi pötkyläksi, jota särkee ankarasti. Siitä huolimatta hän on päivät pitkät tikitellyt saumoja jos vaikka mihin asuihin. Aamulla ei ompelusta tule mitään, sillä pulleat nakkimakkarasormet eivät saa otetta saksista. Jopa kameran käyttely aamutuimaan puhumattakaan tietokoneen näpyttelystä ovat toistaiseksi menetettyä elämää. Raihnaisuus on haitannut jopa niinkin yksinkertaista asiaa kuin kahvin juomista, sillä kupin paikkahan on oikeassa eikä vasemmassa kädessä.

Henkilökohtaisesti epäilemme, että kyse ei ole mistään rasitusvammasta vaan silkasta surkeasta järjestelykyvystä. Ompelijamme kun on nyt jo viikon ajan vedonnut kaikenlaisiin penkkareihin, polttareihin, abi-risteilyihin jne., kun me olemme udelleet, milloin on meidän vuoromme saada vaikka uusi haalari. Ompeluhuone täyttyy silkistä, sifongista, maailman hirveimmänpinkistä tyllistä ja mustasta viskoosisametista, joista loihditaan kohtuullisen mielikuvituksellisia asuja muille kuin meille. Yksinoikeuden menettäminen ompelijaamme koskee kovasti, vaikka tiedämme, että niistä leikkuutähdetilkuista tulee vielä joskus syntymään meillekin jotain. Paitsi että sen pinkin kankaan voisi jättää väliin, syvä säälimme tulevalle polttarisankarille. Läheisesi mahtavat inhota sinua vahvasti valitessaan moisen sävyn juhlatamineeseesi.

Esimerkinomaisesti laitoimme tuonne alareunaan kuvan yhdestä penkkariasusta, jota yötä myöten on ommeltu. Ehkä vaate olisi pitänyt silittää ennen kuvaamista, mutta kyllä tuosta nyt suunnilleen näkee, mistä on kyse eli satiinia, hilekimalletylliä ja kullanväristä trikoota on taas kerran yhdistelty hiki hatussa ja jostain kumman syystä taas kerran aivan viimetipassa. Lopputulos on sitä mitä piti eli itämainen. Kertakäyttömekkotakille tuli hintaa noin 8 euroa, vaikka siinä on jopa vuorikangas! Ompeluhuoneen tutkimattomasta vuosikerta-aarteistosta löytyi taas paljon kaikkea sellaista, mitä on hankittu siltä varalta, että juuri tuollaista perhoskuvioista satiinia joskus tarvittaisiin. Se joskus on nyt.

Me jouduimme etsimään päällemme jotain vanhaa vaatetta. Pirjo löysi maritrikoisen pallollisen asun ja Purjolle osui käteen Metsolan trikoosta ommeltu pilvipaita ja siihen sointuvat sydänhousut. Nämä ovat muuten ihan mukavia, mutta kun aikansa on katsellut itseään  peilistä, tulee ihan vimmattu halu syödä suklaata. Miksiköhän? 

Photobucket