Photobucket

Kaikenlaisten päivien uupumattomaan ketjuun on lisätty kaksosten ikioma päivä. Erityiselle muistamiselle on varmasti vaikka mitä perusteluja, mutta kyllä me toivoisimme sen oheen yksöstenpäivän ja mikä ettei vielä lisäksi ysköstenpäivänkin muistuttamaan siitä, että tuberkuloosia ei ole vielä kokonaan voitettu.

Meillä on ilo ja kunnia tuntea yhdet kaksoset. Oikeastaan me säälimme kaikkia niitä, joilla ei ole omassa lähipiirissä yhtään tuplia, sillä kyllä se nykyisin kuuluu vähän yleissivistykseen, että on omakohtaista kokemusta kaksosista. Melkein väittäisimme, että kyseessä on jopa muodikas ilmiö, ja mehän olemme varsinaisia muodin edelläkävijöitä ellei peräti edellähuiskijoita.

Kaksoset ovat siitä lystejä, että he eivät välttämättä näytä lainkaan toisiltaan, ja silti joku neropatti aina keksii kysyä, että ovatko ne (aina ne, ei koskaan he, ihan kuin tuplat eivät olisi ihmisiä ollenkaan) identtiset. Koulujen biologianopetuksessa on jotain pahasti keturallaan, koska jopa tytön ja pojan vanhemmilta kysytään tätä asiaa. Jokainen voi nyt tykönään hetken miettiä, olisiko moinen edes mahdollista.

Toinen yleinen oletus on se, että kaksosille on jotain haittaa toisistaan. Siksi heidät pitää saada eri päiväkoteihin, koulussa eri luokille tai mielellään peräti ihan eri kouluihin ja erityisen tärkeää on se, että heillä on eri harrastukset.  Koska kaksostutkimukset ovat hyvin suosittuja, lienee joku jossain keksinyt, että kaksosille parasta olisi asuminen ja eläminen eri puolilla maapalloa. Ainakin sellaisia kaksosia etsitään tämän tästä erilaisiin tutkimuksiin koehenkilöiksi. Mitenköhän toimitaan niissä perheissä, joissa molemmat kaksosista haluavat hevostallille, mutta hyväätarkoittava lähipiiri epäröi, voiko lapsilla olla sama harrastus vai pitäisikö toinen pakottaa itämaisten taistelulajien pariin. Jostain syystä yksössisaruksien yhteiset tekemiset eivät herätä lainkaan kauhistelua tai läheisriippuvuusepäilyjä.

Kolmanneksi oletetaan, että kaksosilla ei ole nimiä ollenkaan. He ovat kaksoset, vaikka perheen muita lapsia kutsuttaisiin etunimillä. Tosin kun vanhemmat keksivät tuplilleen nimiä, sorrutaan kovin usein samankaltaisiin sanoihin kuten Ville ja Viivi, Kalle ja Salla tai Veeti ja Leevi. Hyvin harvoin kuulee kaksosista, joille on luovasti ja yksilöllisyyttä korostaen annettu nimiksi Laura ja Santeri tai Katri ja Heidi. Tosin voihan olla, että tuplailon syntymä vähentää vastaavasti vanhempien aivokapasiteettia, jolloin  he eivät ainakaan ensihuumassa kykene normaaliin ajatteluun ollenkaan. Silloin tulee nimenneeksi lapsensa vähän miten sattuu, ja sitä varmaan katuu kovasti jälkeenpäin.

Neljäs ihan tyhjänpäiväinen oletus on se, että kaksosperheissä olisi jotenkin erityisen raskasta ja kamalaa. Kaikenlaisissa oppaissa kerrotaan, että siinä joskus viidennen elinvuoden kohdalla alkaa helpottaa ja vanhemmatkin saavat joskus nukkua jopa kolmen tunnin yöunia. Jos erehtyy kertomaan, että ei ole joutunut valvomaan, hiukset ovat kutakuinkin pysyneet päässä eivätkä lapset ole jatkuvasti muksimassa toisiaan, saa kuulla olevansa luopio ja varsinainen lapsiperhemaailman henkipatto. Kaksosten vanhempana olemiseen kun oletusarvoisesti kuuluu olennaisena osana kärsimys ja hirmuinen uhrautuminen. Jos ei ole ymmärtänyt, että elämän kahden samanikäisen lapsen kanssa kuuluu olla hankalaa, ei ole varmaan ymmärtänyt yhtään mitään muutakaan vanhemmuudesta. Silloin saa osakseen säälivää päänpudistelua ja huokauksen, että "kunhan ne oppivat kävelemään/ juoksemaan/ avaamaan itse oven / menevät hoitoon / kouluun / saavat ajokortin tms. niin kyllä se sinunkin hymysi hyytyy".

Joskus jollekin kaksosten vanhemmalle käy niin, että se hymy ei hyydykään vaan joutuu olemaan koko loppuikänsä onnellinen. Tosin me luulemme, että sellainen vanhempi ei ole keksinyt kaksosten päivää, koska suurimmaksi osaksi päivän agenda eri medioissa on ollut valitusta ja surkuttelua. Tai ehkä sellaista on vain siksi, että muut eivät olisi niin kateellisia. Hanki vaikka koko perhe samalla kertaa, kaksi yhden hinnalla.

Photobucket 

Yritämme vaatteissakin kovasti esittää olevamme kaksosia eli sama teema toistuu väreissä ja kuvioissa ja aplikaatiossa. Pirjolla on maritrikoinen asu, johon on aplikoitu rusettikaulainen kissa. Tässä asussa tikkaukset ovat osuneet paikalleen.

Photobucket

Purjo vaatteessa ei ompelukone toiminutkaan silmän kanssa synkronissa ja siksi haalarissa kaula-aukossa ei tikkaus olekaan asun koristus vaan enemmänkin kauhistus. Mutta jos ei katso läheltä, ei se haittaa. Tässäkin on ruskeaa raitaa ja aplikaatiossa hattupäinen kissa. Olkapäällä on tarrakiinnitys, joten asu on helppo pukea.