Photobucket

Menimme kauppaan ja sanoimme että päivää, haluaisimme liesituulettimen. Ystävällinen myyjä esitteli niitä suorastaan järkyttävällä antaumuksella. Teimme kaupat ja maksoimme tuotteen. Samalla hetkellä vierellemme putkahti nuori mieshenkilö, joka nappasi paketin kainaloonsa ja ilmoitti kantavansa sen autolle. Hämmennyimme täysin, sillä olimme kohdanneet katoavaa kansaperinnettä eli palvelua. Emme kummastukseltamme osanneet sopertaa edes kunnon kiitosta, sillä olimme viettäneet aamun rautakaupassa ja kaikenlainen huomioiminen tuntui sen jälkeen melkein yhtä eksoottiselta kuin ukkonen lokakuussa.

Rautakaupassa meistä oli tullut näkymättömiä. Vaikka miten yritimme osoittaa olevamme olemassa, ohitettiin meidät palvelutiskillä uudestaan ja uudestaan. Koska meillä oli yli tunti aikaa tehdä havaintoja, ehdimme tehdä seuraavat huomiot:

1. Mitä isommilla kirjaimilla haalarissa on työnantajan nimi, sitä nopeammin palvelua saa. Ja koska olimme ostoksilla aamutuimaan, oli siellä myös melkoinen haalarimiesten kansainvaellus. Heillä kaikilla on tismallinen tieto siitä, mitä piti matkaan saada, ja kaiken lisäksi hirveä kiire. Siksi heitä myös palveltiin ohi meidän tavallisten tapetintuijottajien.

2. Röyhkeimmät saavat nopeimman palvelun. Siellä ei palvelutiskillä jonoteta järjestyksessä, vaan myyjän vaikka kesken edellisen kaupanteon nappaava saa seuraavan vuoron.

3. Tyynesti ja rauhassa vuoroaan odottavasta tulee näkymätön. Jos on seissyt palvelutiskiin nojailleen yli 30 minuuttia muiden ostostapahtumia seuraillen, katoaa kokonaan myyjän tietoisuudesta. Ei auta, että yrittää aloittaa kaupantekoa tai huiskuttaa vimmatusti osoittaakseen olevansa paikalla. Myyjän katse sivuuttaa kaikki yhteydenpitoyritykset ja joku toinen asiakas pääsee kertomaan rakentamisongelmistaan. Toisaalta siinä norkoilu oli varsin opettavaista, sillä saimme monta mainiota vinkkiä maalipensselien valinnasta kuusiokoloavainten käyttömahdollisuuksiin ihan vain kuuntelemalla, miten muita autettiin.

4. Vaikka rautakaupassa asiansa esittäisi omasta mielestään miten yksinkertaisesti ja selkeästi tahansa, tulee aina käyttäneeksi ammattilaisten eli sen myyjän mielestä väärää sanastoa tai vähintäänkin sanastoa väärin. Siksi siellä käyminen on nolaannuttava tapahtuma (vrt. niin muodikas voimaannuttava -sana, jonka käyttäminen pitäisi lailla kieltää). Ehkä peruskoulun opetussuunnitelmaan tulisi niiden taideaineiden lisäämisen sijaan liittää arkipäivän käyttösanastoa rakentajille ja remontoijille, jotta erilaisten kommunikaatio-ongelmien esiintymistiheys minimoitaisiin. 

Photobucket

Olemme prinsessa Estellen kunniaksi pukeutuneet astetta juhlavammin kuin normaalisti lauantaisin yleensä.  Pirjolla on punainen satiinimekko, jossa hihat ovat paljettikangasta ja samasta kankaasta on ommeltu helmaan koristekaistale.

Photobucket

Purjon mekon yläosa on sähkönsinistä puuvillasamettia. Helma ja hihat ovat silkkiä (tosin vuorisilkkiä, mutta silti!). Vyötäröllä on kullanvärinen paljettinauha.