Photobucket

Meidän mielestämme tällainen sähkönsininen on oikein mukava väri presidentinvaalien jälkeen, koemme olevamme kovasti isänmaallisia ja samalla somia. Molemmissa vaatteissa yläosa on sinistä puuvillasamettia. Purjolla siihen on yhdistetty kimallekukkakuvioista läpikuultavaa sifonkia, jonka alla on tuossa kuvassa hieman pilkottaa sininen vuorikangas. Pirjolla mekko ja hihat ovat kiiltäväpintaista viskoosia, ja hän sai lisäksi vyötärölle hopeanvärisen taakse solmittavan nauhan.

Me olemme tänään joutuneet modernin tietotekniikan uhreiksi. Tietokoneemme on yrittänyt lukita meidät virtuaalimaailman ulkopuolelle. Melkein kaikkialle vähääkään salaperäisemmille sivuille kuten vaikka pankkiin tai sähköpostiin tarvitaan tunnus ja salasana. Niitä pitäisi säännöllisin väliajoin vaihdella, koska inhat urkkijat kalastelevat niitä voidakseen käyttää salasanoja hyväkseen vaikka kirjautumalla tänne Vuodatukseen. Me olemme tottelevaisia ja vaihtelemme salasanoja aina joskus, mutta emme todellakaan riittävän usein.

Tänään se sitten kostautui moneen kertaan, sillä yksi jos toinenkin ohjelma ilmoitti, että salasanasi on vanhentunut. Eikä siinä kaikki, muutama ohjelma väitti sinnikkäästi, että juuri vaihdettu salasana on väärin kirjoitettu tai liian pitkä tai liian lyhyt tai muuten vain jostain syystä vallan epäkelpo, joten tarvittava ohjelma ei auennut. Kehtasipa muutama sivu vielä ilkkua meille, että ottakaapa yhteyttä verkonvalvojaan. Kuka kumma se on, kysymme vain. Tätä meidän verkkoamme kun ei toivottavasti valvo kukaan.

Yleensä apuna on se, että suosiolla sulkee tietokoneen, laskee sataan tai ainakin kahdeksaan ja yrittää uudestaan. Vanhaan hyvään aikaan toimimattomiin laitteisiin tepsi potku tai tönäisy, joskus jopa pudottaminen lattialle, mutta nämä nykyajan vempaimet ovat sen verran heikkoa tekoa, ettei näitä sovi kohdella fyysisesti kaltoin. Niinpä emme tirvaisseet tietokonetta, vaikka mieli kyllä teki.

Toisaalta tietokoneita ei kannata edes sanallisesti uhkailla, sillä ne tuntuvat ymmärtävän puhetta. Meidän koneemme osaa myös tulkita mielialanvaihteluita eli kun lopulta olimme hyvin vihaisia, päätti se armahtaa meidät ja yllättäen hyväksyi niin käyttäjätunnukset kuin salasanatkin. Juuri kun olimme oikein helpottuneita ja melkein taputimme käsiämme silkasta ilosta, päätti koko kone julmaksi kostoksi tiltata eli mennä niin pahaan suolisolmuun, ettei se suostunut tekemään enää mitään. Taas piti pätkiä virtaa ja miettiä, mikä olisi paras keino päästä jatkamaan.

Ja sehän oli tietysti toinen tietokone vierelle! Läppärit kun kommunikoivat toistensa kanssa, ja jos vierelle tuodaan kilpaileva laite, hätääntyy se ensimmäinen salasanojen kanssa niskuroija ja yleensä muuttuu oikein kiltiksi. Nähtävästi tietokoneet tietävät, milloin niitä ollaan korvaamassa uusilla. Silloin ei kannata ällitellä tai päätyy äkkiä elektroniikkaromuksi.