Photobucket

Nykyisin on hyvin muodikasta panostaa ruuanlaittoon. Einekset ja valmiit marinadit ovat niin eilistä päivää ja niiden sijaan panostetaan nyt lähiruokaan, itsekasvatettuihin yrtteihin ja jos ei omasta maasta niin kaukaisintaan naapurilta hankittuihin perunoihin. Maidon tulee olla luomua, lihapalalla täytyy olla nimi ja broileripakkauksen kannessa kerrotaan, miltä tilalta kyseinen rintaleike on.

Me päätimme ryhtyä pyydystämään itse omat ruokamme, koska kaikesta lukemastamme päätellen niin saa juuri sellaista kuin haluaakin eli tuoretta, läheistä ja kaiketi aika terveellistä, koska täällä ei ole lähellä uraanikaivoksia tai mitään vakavia päästölähteitä. Hankimme oikein mukavan pienen pyydyksenkin, jonka ajattelimme olevan riittävän iso kahden nuken ruoka-annoksen tarpeisiin. Suurempi loukku voisi aiheuttaa ongelmia, sillä sinne saattaisi änkeytyä vaikka karhu tai villisika. Meillä ei ole pakastimessa riittävästi tilaa niin suuren pedon säilömiseen, joten noudatimme tässä ansanhankinnassa periaatettamme "pieni on kaunista, ja jos olet eri mieltä niin et ole pieni vaan armoton läskimonsteri, ettäs tiedät".

Laitoimme loukun mielestämme sopivalle paikalle keittiössä eli vintin portaille. Kyllä, meillä on keittiössä sisustuselementti, jota kaikki muut kadehtivat eli ovi ullakolle ja sen luona jopa portaat. Päättelimme, että saalistettava lähiruoka saattaisi käyttää juuri sitä reittiä öisillä urkintamatkoillaan tai millä reissuilla se nyt yön pimeydessä liikkuisikin. Olimme hieman epätietoisia siitä, olisiko ansaan pitänyt laittaa myös syötti, mutta tulimme siihen tulokseen, ettei toivomamme ruoka syöttejä kaipaa. Silkasta uteliaisuudesta se kurkistaisi pyydykseen ja jäisi sinne.

Purjo mietti, mitä tekisimme, jos ansaan ajautuva lähiruoka olisi nestemäistä, vaikka keittoa. Sehän valuisi verkon läpi lattialle. Pirjo valisti, että lähiruoka voi hypellä tai loikkia, se voi olla multaista tai kasvaa ruukussa, mutta keittoa se ei voi olla ennen kuin siihen lisätään vesi. Koska vesipiste on yli viiden metrin päässä portaista, on erittäin epätodennäköistä, että saisimme loukkuumme edes muhennosta.

Aamulla heräsimme hyvin aikaisin, ja varpaat jännityksestä väristen marssimme keittiöön. Riemullamme ei ollut rajaa, kun huomasimme, että lähiruokapyydyksemme oli tehonnut ja sieltä sisältä löytyi nuudelipaketti. Jos nyt ihan tarkkoja olemme, eivät nuudelit ole kovin paikallisia eivätkä ruokana edes ravintoarvoltaan kaksisia, mutta näin lopputalven saaliiksi ne mielestämme ovat varsin mainioita. Joka tapauksessa nautimme tänään ensimmäisen aivan itse pyydystämämme ruuan, ja olemme tapauksesta erittäin ylpeitä eikä syyttä. Emme tunne ketään muuta, joka olisi onnistunut näin hyvin ruuanpyydystyksessään alusta alkaen.

Photobucket

 Purjolla on kettukuvioinen trikoopaita ja siihen sointuvat housut Nanson aina niin luotettavasta trikoosta. Luotettavasta siksi, että sitä on vaivatonta ommella. Vaihteeksi näissä housuissa ei ole resoria lahkeensuissa. 

Photobucket

Pirjolla on lintukuvioinen paita, joskin ne linnut näyttävät piiloutuneen koukeroisten kukkakuvioiden sekaan aika huomaamattomiksi. Housut ovat yksiväriset ja näyttävät näin kuvassa täytin sointumattomilta koko puseroon, mutta elävässä elämässä ne ovat samaa sävyä kuin nuo paidan vaaleimmat kuviot.