Photobucket

Me saimme hieman palautetta siitä, että aikaisemmassa kirjoituksessamme paneuduimme yksipuolisesti pieniin mummoihin unohtaen kokonaan  miespuoliset seniorikansalaiset, joita kuitenkin keskuudessamme vaeltelee ajoittain jopa sopulilaumojen lailla. Yleisön pyynnöstä (tai siis yhden meihin yhteyttä ottaneen pyynnöstä) keskitymme tällä kertaa heihin.

Siinä missä pienet mummot tuntuvat olevan katoava luonnonvara, vaikuttavat miespuoliset lajitoverinsa etenkin aamutuimaan olevan kaikkea muuta kuin sukupuuttoon kuoleva heimo. Kerhotalomme toisessa päädyssä on pieni ja viihtyisä kahvila, jonka varhaisin asiakaskunta tuntuu muodostuvan eläkeiän aikaa sitten saavuttaneista miehistä. Heitä parveilee ja pyrähtelee oven lähistöllä jo ennen kahvilan avaamista ja marmatuksensa on melkoinen, jos kahvilatyöntekijä avaa oven vasta kellon kilahdellessa kahdeksaa. Varhaisilla aamuvaareilla on kiire päästä vakiopöytäänsä parantelemaan maailmaa kupposen ääressä.

Aloitusinnokkuus kuitenkin hiipuu aamupäivän kuluessa. Vaarikööri istuu paikallaan yhden kahvikupin voimalla parhaimmillaan lounasaikaan asti, jolloin onkin aika könytä pystyyn ja lähteä kotiin ruokailemaan. Kahvilayrittäjä kerää vakioasiakkaiden kupit ja yrittää pinnistää ystävällisen hymyn kuullessaan tutun "huomenna sama aika, sama paikka" -toivotuksen. Hänen yrityksensä pyörittämiseen kun tarvittaisiin hieman enemmän liikevaihtoa kuin nyt kassakoneeseen kilahtava muutama euro. Pahimmillaan varhaiset pappa-asiakkaat valtaavat sellaisen reviirin, että se karkottaa muut kahvittelijat pois koko aamun ajaksi, sillä ihan jokainen ei halua kuunnella eipäs-juupas -jaakaamista. Säästäväinen vanhusväki kun vääntää kuulokojeesta virran pois päältä ja korottaa hieman ääntä tullakseen paremmin ymmärretyksi, ja kuulevaisten mielestä se saattaa muistuttaa huutamista.

Joskus rupattajavaarien reviiri ulottuu parkkipaikalle asti. Läheskään kaikki kahvipapat eivät saavu paikalle aamuisen kävelylenkin päätteeksi vaan osa pyyhältää autolla melkein oven viereen. Samalla tavalla kuin kanalassa on nokkimisjärjestys, on niillä parkkiruuduillakin omat arvoasteikkonsa ja melkein omistajansa. Voi sitä kurjaa, joka epähuomiossa jättää autonsa Arvin yleensä käyttämälle paikalle! Meilläkin kerhossa lapsia aamuisin tuovat äidit opetetaan hyvin nopeasti äkäisin sanankääntein ja rivakoin suunnanhuitomisin ymmärtämään, että ne kaukaiset parkkipaikat ovat varsin sopivia nuorille ja rivakoille kintuille, joten ovea lähinnä olevat ruudut tulee jättää ajokorttinsa iän vuoksi jo muutamaan kertaan uusineille.

Toisaalta suurin osa maailmanparantajakahvittelijoita on aika harmittomia pappoja. Heille ne kahvit ovat sivuseikka ja pääasiana on se, että on joka aamu jotain tekemistä ja pääsee turisemaan mukavia. Kotiinsa ei viitsi puolta tusinaa ikämiestä kutsua, koska pitäisi miettiä tarjottavia ja siivoamista, mutta tuttu kahvila on vähän kuin oma olohuone. Kun sinne kotiutuu oikein perusteellisesti, voi tarjoilijalle ärähdellä ja huudella pöydästä, että "tule joutuin kaatamaan sen santsikuppi, täällä on maksavia asiakkaita".  Pienestä eläkkeestä ei ole varaa maksaa pullaa, mutta palvelua osataan vaatia senkin edestä.

Yritämme vakuuttaa itsellemme, että aamukahvittelu ei ole ollenkaan niin ikävä harrastus kuin iltatissuttelu tai päiväpössyttely. Voisivathan nämä kahvipapat käyttää päivänsä huonomminkin vaikka naapureille rähisemiseen tai etanavauhtiseen autoiluun työmatkalaisten kiusana. Senkin me ymmärrämme, että ylenpalttinen kahvittelu voi närästää tai tehdä elon muuten vain epämukavaksi, mutta silti joskus käy mielessä, josko myös sen ravitsemusyrittäjän voisi ottaa huomioon. Nuoriso ei saa kahvilassa lojua tyhjän limsamukin ääressä tuntitolkulla vaan aika nopeasti tulee käsky joko ostaa jotain tai antaa paikkansa maksaville asiakkaille. Voisikohan sama määräys koskea tasa-arvoisesti kaikkia ikäluokkia?

Photobucket

 Otsikossa viittasimme eläinkuntaan. Lammaspuoli näkyy Purjon trikooasussa. 

Photobucket

Leijonat tai ainakin pieni leijonanpentu Simba taas on asettunut Pirjon vaatteisiin.

Nuo kuvassa esiintyvät mukit ovat aitoa Marimekkoa. Yksikään arvonsa tunteva pappa ei julkisesti esiinny tuollainen kädessä. Ehei, kunnon kahvikuppi se olla pitääeikä mikään muhkea muki.