Photobucket

Olemme viettäneet ylipitkän viikonlopun tehden asioita, joista ei voi blogissa kertoa. Harmi sinänsä, mutta aina joskus joutuu miettimään hieman tarkemmin, koska raottaa salaisuuksien verhoa ja koska pysytellä viisaasti kohtalaisen hiljaa. Sen verran voimme kertoa, että olemme jälleen kerran käyneet Tampereella ja kohdanneet siellä vuohenjuuston sekä suklaapiirakan. Viimeksimainittu osoittautui epäilyttävän lihottavaksi.

Päätimme tällä kertaa keskittyä enemmänkin ruoka-asioihin, sillä kuvaan halusi mukaan paketillinen spelttiä eli alkuvehnää. Meidän mielestämme jo sana alkuvehnä on ihastuttavan vanhanaikainen, joskin tuo mieleen, että jossain saattaa olla kasvamassa loppuvehnä. Sitä me emme ole koskaan nähneet, mutta tämä speltti vaikutti varsin vinkeältä veijarilta.

Emme jaksa kertoa teille, mihin kaikkeen tätä voi käyttää, joten käykää itse kurkkimassa vaikka Birkkalan tilan sivuilta, mitä voi tehdä jauhoista ja ryyneistä ja hiutaleista. Me teimme sämpylöitä, joihin tapamme mukaan laittelimme hieman kaikkea, mitä kaapista löytyi. Olemme sellaisia inspiraatioleipojia, joita eivät reseptit pitele vaan keksimme itse erilaisia mukaansatempaavia sekoituksia, joista osa onnistuu ja osa ei. Silloin voi aina sanoa kokeneen pitokokin sanoin, että "päätimme tällä kertaa tehdä tällaista ja hyvää tuli".

Leipominen on erittäin terapeuttista. Ei silti että me mitään terapiaa tarvitsisimme, mutta ajoittain on mukavaa huomata, että meissä on piilossa pikkuruinen marttageeni. Sen ansiosta saamme keittiöön tilapäistä pullantuoksua ja tunteen siitä, että osaamme jotain. Jos sämpylä ei kohoakaan pyöreäksi, voi väittää tehneensä rieskaa. Joka kerta onnistuu vähän eri tavalla.

Emme kuvaa leipomuksiamme, koska sämpylöissä ei ulkonäkö ole mielestämme ollenkaan tärkeä vaan nimenomaan maku. Sitä taas ei voi blogin välityksellä mitenkään jakaa. Maistamaan meille ei kannata tulla, sillä suosimme pieniä taikinoita ja pieniä paistamismääriä, sillä mikään ei ole niin hyvää kuin tuore leipomus. Tänään paistetut sämpylät on jo kaikki syöty, ja se ihan vino ja omituisesti vinksahtanut yritelmä maistui ihan yhtä hyvältä kuin soma pyöreä lajitoverinsa. Suosittelemme siis leipomaan ohi reseptien ja kehittämään omaa pikaruokaansa eli siis tuotteita, jotka välittömästi valmistuttuaan katoavat parempiin suihin.

Vaatteissa suosimme perusvärejä eli sinistä ja punaista. Muistelemme, että tuo Pirjo mansikkaisen asu toisinto on ollut joskus aikaisemmin kuvissa mukana, mutta tämä ei ole se ihan sama vaate vaan samannäköinen. Purjon muuten niin synkässä paidassa on somisteena Hello Kitty ja punaista tehosteväriä resoreissa.