Photobucket

Otsikko on harhaanjohtava: kun tie on autio, ei siellä voi kohdata ketään! Jos olisimme kirjoittaneet totuudenmukaisesti, että "kohtalaisen vähäliikenteisellä tieosuudella tapahtunut kutakuinkin huomaamaton ohikulku" niin se ei olisi kiinnostaneet naapurin kissaakaan.

Joka tapauksessa me olemme tänään nähneet omin silmin legendaarisen matkalaukkumummon. Hän on henkilö, joka kiertää ympäri maata hyvin monen laukun, rinkan ja kassin kera ilman näennäistä määränpäätä. Nukkumista varten hänellä on makuupussi, joten ei mene ylimääräisiä rahoja yöpymiseenkään. Paikallislehdessä oli hänestä juttu joskus ennen joulua, ja nyt on mummo matkalaukkuineen edennyt Pälkäneelle asti.

Ensin näimme linja-autopysäkillä epämääräisen määrän laukkuja, vähän kuin noin viiden risteilymatkaajan pakaasit odottamassa tilausbussia. Ihmisiä pysäkillä ei ollut ainuttakaan, ja matkaa lähimpään asuttuun rakennukseen useita satoja metrejä. Olimme hyvin ihmeissämme siitä, mitä ihmettä oikein oli tapahtumassa, kunnes keksimme kääntää päätämme siten, että näimme tien toiselle puolelle. Siellä mummo seisoi suunnilleen samanlaisen kassimäärän kera tienposkessa sen näköisenä, että kunhan me ymmärrämme siirtyä eteenpäin, raahaa hän muutaman kapsäkin tien yli muiden vierelle.

Jatkoimme matkaamme ja unohdimme koko episodin. Teimme kaikenlaista hauskaa ja lystikästä siellä perillä, jonne olimme menossa. Tampereella oli muuten odottamattoman loskaista, jos se nyt ketään kiinnostaa.

Kotimatkalla joskus iltahämärän ensitunteina mietimme, minne matkalaukkumummo oli lähtenyt. Uskoimme, että hän oli kaikkine kantamuksineen hypännyt bussin kyytiin ja jatkanut päättymätöntä retkeään vaikka Kangasalle asti tai paikkaan nimeltä Hyväneula. Kummastuksemme oli käsinkosketeltava, kun havaitsimme mummon istuvan matkalaukkujensa keskellä sillä samalla bussipysäkillä, josta edellisen päivähavainnon olimme tehneet.

Emme pysähtyneet tarjotaksemme apua, sillä sitä matkalaukkumummo ei kuulemma kaipaa. Hän on valinnut vaeltamisen, sitä ei ole missään kielletty, jos ei kohta erityisesti suositellakaan. Joka tapauksessa muinaisen paikallislehtijutun mukaan hän ei kaipaa sääliä, apua eikä erityisemmin juttuseuraakaan, ja koska meiltä olisi liiennyt vain viimeksimainittua, hurautimme pysäkin ohi kättä heilauttamatta. Silti meille tuli hetkeksi melkein kultturelli olo: me olimme kohdanneet legendan. Tai jos emme ihan kohdanneet, niin ainakin nähneet. Ja jos emme ihan legendaa, niin ainakin henkilön, josta on tehty lehtijuttu. Mekin olimme ohikiitävän hetken ajan melkein julkkiksia ainakin itsellemme.

Vaatepuoli on tällaista kotoista, näissä asuissa vietämme letkeää iltaa lämpöisessä kodissa ilman matkalaukkuja. Purjolla on omenanvihreää ja terävää keltaista yhdistellen tehty Nalle Puh-koristeinen asu. Pirjon paidassa on muodikasta Ooga boogaa (se on ötökkä tai pikkuruinen hirviö). Matkalaukkumummolle nämä olisivat aivan liian keväisiä.