Photobucket

Televisiossa pyörii toinen toistaan omituisempia ruokaohjelmia, joissa yhdessä on pääosassa raivoava kokki, toisessa omituiset raaka-aineet, kolmannessa nipottavat superkokit, neljännessä kaksi kaunista naista laittamassa syömäkelvotonta ruokaa ja tie miten monennessa ihan tavallisia ihmisiä, jotka laittavat ruokaa, jota kolme muuta ihan yhtä amatööriä arvostelee. Luulemme, että sen ohjelman tarkoituksena on olla kannustava ja mukava, mutta emme ole ihan varmoja, koska katsomme sitä kohtalaisen harvoin. Siellä syödään sellaisia asioita kuten lihapata ja vadelmakiisseli eikä ollenkaan sellaisia epäilyttäviä asioita kuin ydinluupaistoksia tai soijaminttuhaudukkaita.

Joka tapauksessa pohdimme tänään kerhossa, miten lystiä olisi, jos arvostelisimme toistemme eväät samaan tapaan kuin ohjelmissa käydään läpi innokkaiden kokkien valmistamia murkinoita. Tietenkään emme ryhtyneet maistamaan muiden tuotoksia, vaan ainoastaan silmämääräisesti kävimme läpi kaikkea sitä, mitä kerhoreppuun oli syötäväksi pakattu, sillä meitä on ehdottomasti kielletty koskemasta toistemme eväisiin. Näin tehtiin sen jälkeen kun epäkelpokerhokaverimme Kirveli Remuaro aikoinaan sirotteli mustapippuria kaikkien kerhomuoniin vedoten siihen, että hän on saanut uuden pippurimyllyn, jota piti koekäyttää.

Tänään meillä oli ensimmäisen arvostelukriteerinä eväiden esillepano eli ulkonäkö.Siinä sai helposti paljon pisteitä, jos banaani oli pakattu erityiseen banaanirasiaan. Pisteitä sai myös väreistä, joten porkkanatikuista tuli jo pelkän kirkkaan oranssin pirteyden ansiosta monta plussaa. Pitkään pohdimme, annammeko erityishuomiota mukaan otetulle värikkäälle ruokaliinalle, mutta koska se mennen tullen peittosi muiden pöydän suojaksi nappaaman keltaisen paperisen käsipyyhkeen, niin päätimme antaa siitäkin lisäpisteitä, vaikka ruokaliinaa ei olekaan tarkoitettu syötäväksi. Erityismaininnan tässä osuudessa sai prinsessainen eväsrasia.

Toisena arvostelukriteerinä oli maku. Koska yhteisestä päätöksestä emme koskeneet toistemme ruokiin, sai jokainen antaa pisteitä omasta annoksestaan. Yllättäen sekä täytetty sämpylä että suklaakeksit saivat yhtä paljon pisteitä kuin juustoleipä ja omena. Ehkä meidän olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota siihen, että kyseessä oli nimenomaan toisen eikä omien eväiden arvostelu.

Lopulta päätimme ottaa mukaan vielä ns. kateusnäkökulman eli jokainen sai valita, mitä toisen ruokaa söisi, jos voisi. Kaikesta terveyspuputuksesta huolimatta porkkanatikut eivät saaneet pisteitä ollenkaan ja juustosämpyläkin oli siinä ja siinä, pääsisikö se kenenkään ruokalistalle. Voiton veivät  murskaäänin ehdottomasti epäterveellisimmät ja lähestulkoon kielletyimmät herkut eli suklaahippupiparit ja cup caket. Viimeksimainittuja ei varmaan enää koskaan saa ottaa evääksi, koska niissä oli kaikki mahdollinen lapsilta kielletty eli rasvaa, vehnäjauhoja, sokerikuorrutus ja koristeena sokerimassakukkia. Sellaisiahan ei saa olla mukana edes yhtä ihan pientä, koska kerhoevään pitäisi aikuisten salaisten ja muutenkin epämukavien päätösten mukaan olla yltiöterveellisiä ja kasvattavia sen sijaan että niistä koituisi pikkuisen iloa.

Tietysti arvostelimme myös juomat. Pillimehut meiltä on kokonaan kielletty, koska tyhjän mehutetran paukauttamisesta syntyy mukava pamaus. Sellaiset äänet sekä etenkin ympäriinsä suihkuava mehu ovat kerhossa kokonaan kiellettyjä. Suurimmalla osalla oli juomana vettä pullossa, joten päädyimme samantien arvostelemaan myös ne. Ehdoton voittaja oli prinsessajuomapullo omalla nimellä varustettuna, mutta melkein yhtä hyvänä kakkosena oli kovasti kadehtimamme polkupyöräänkin telineellä kiinnitettävä Nalle Puh -pullo.

Kuten siinä päivällisiä arvostelevassa televisio-ohjelmassa, päädyimme lopulta siihen, että melkein jokaisella oli hyvät eväät. Tärkeintä on se, että niitä ei pakkaa kovin rapisevaan paperiin, jotta ei häiritse muita. Ja toiseksi tärkeintä on se, että syötävää on tarpeeksi.

Photobucket

 Meillä on tänään verkkarit. Pirjon asu on säämiskäpintaista kangasta, joka ei jousta melkein ollenkaan. Koristenauhassa lukee Liverpool, ja se on ihan oikean jalkapallojoukkoeen nimi. Huomatkaa, miten vinhasti takissa on siroteltu pätkä nauhaa vasempaan etukappaleeseen ja toinen pätkä oikeaan hihaan. Paitsi että valokuva on peilikuva, joten oikeastaan koristenauhat ovat tismalleen päinvastoin. Huppu on vuoritettu.

Photobucket

Purjon asu on perinteistä verkkarikangasta. Resorit ovat raidalliset, ja sieltä on violetin ja sinisen lisäksi napattu mukaan turkoosi väri. Siksi jakussa on turkoosi koristenauha ja Ooga booga -kankaasta leikattu hahmoaplikaatio samaa väriä.