Photobucket

Tiedättekö sen tunteen, kun ensin on oikein isolla innolla odottanut jotain ja sitten kun se on tapahtunut, tuntuu kummallisen tyhjältä. Näin käy ihan joka joulu, mutta myös satunnaisesti pitkin vuotta, jos sattumalta on ollut jotain odoteltavaa.

Ehkä huomasitte, että tällä viikolla me matkustimme epätavallisen paljon ja olimme muutenkin jotenkin kummasti täpinöissämme. Meillä oli salaisuus! Ja on vielä vähän vieläkin, joten ei siitä sen enempää. Joka tapauksessa sitä salaisuutta odoteltiin tapahtuvaksi melkein kuukauden päivät, eikä kenellekään saanut edes vihjaista, mitä oli tulossa. Se oli meille erinomaisen vaikeaa, koska olemme melkoisia lörppasuita.

Salaisuuden takia piti matkustella eli poistua kotoa. Lisäksi piti järjestellä asioita, jännittää kaikkea mahdollista ja ainakin kymmeneen kertaan varmistaa, että kaikki aikataulut varmasti oli tarkasti mietitty ja että joka asialle oli olemassa myös suunnitelma B. Oli kuunneltava säätiedotuksia ja arvailtava, olisiko VR:n suojelusenkeli suopea ja sallisi junien kulkea juuri silloin kun pitikin vai kannattaisiko varmuudeksi mennä bussilla.

Kaiken tämän touhuamisen jälkeen tuli ihan tyhjä olo: tässäkö tämä nyt oli. Erityisesti harmittivat ne tarpeettomat vara-vara-varaennakoinnit, joita oli mietitty ihan turhaan. Sen jälkeen alkoi armoton väsymys, joka on jatkunut koko päivän ajan. Salaisuuden pitäminen on ainakin meille todella raskasta työtä, joka vie voimia vallan valtavasti Silti pidämme lupauksemme emmekä kerro, mistä oli kyse. Eikä se ole edes tärkeää vaan olennaista on se, että kun jotain oikein  odottaa ja toivoo, on se kaikki etukäteisvalmistelu paljon enemmän kuin itse tapahtuma. Siitä pitäisi osata nauttia, koska kun kaikki on ohi, tunnelma joka tapauksessa lässähtää kuin kakku, joka otetaan liian aikaisin pois uunista.

Vaatevalintana on saamamme kutsukortin mukaisesti "siisti asu". Pirjolla on haaleanpunainen trikoopaita ja pellavainen liivihame, jossa eteen on aplikoitu pieni kukka. Purjo päätti vähän kokeilla siistin rajoja ja valitsi kukkaedustaisen mekon, jonka jujuna ovat helman vaakatason hiuslaskokset. Niiden ansiosta helma näyttää siltä kuin sen alla olisi vannehame.