Photobucket

 

Eilen illalla me olimme aivan varmoja, että meillä kummittelee. Olimme melkein nukahtamaisillamme, kun kuulimme erittäin pelottavan äänen. Aivan selkeästi huoneessamme oli Joku. Koska emme ole mitään turhanpelkääjiä, päätimme varovasti peitteenkulman alta katsoa, mitä merkillistä iltaöisessä huoneessamme tapahtuu, ja kuka kumma tämä Joku on.

Ketään ei näkynyt. Huone oli hiljainen ja ihan yhtä tyhjä kuin mennessämme nukkumaan. Varmuudeksi kurkistimme sängyn alle, mutta sielläkään ei ollut ketään. Mitään siellä kyllä oli eli nähtävästi olemme huomaamattamme perustaneet vuoteen alle kokonaisen villakoirien vastaanottokeskuksen ja muutaman pakolaisleirin vielä bonuksena. Ääni ei kuitenkaan päässyt niistä, sillä kaikki pölypesäkkeet näyttivät nukkuvan rauhallisesti.

Kallistimme päämme uudestaan tyynylle ja yritimme nukahtaa. Oli aivan hiljaista, vaikka varmuudeksi höristimme korviamme oikein kunnolla.  Uskalsimme melkein vaipua uneen, kun ääni sai meidät säpsähtämään uudestaan. Se muistutti jotenkin etäisesti eläimen murinaa, lentokoneen pitämää jyrinää ja seinän raapimista samaan aikaan. Päättelimme, että seinän sisällä on joku arvaamaton villipeto, joka odottaa sopivaa hetkeä hyökätäkseen kimppuumme.

Päätimme siirtää tyynyt seinän vierestä kohti huoneen keskikohtaa eli kääntyä vuoteessamme 180 astetta. Näin seinästä hyökkäävä nälkäinen hirviö söisi ensin jalkamme tai toivottavasti vain kutittaisi niitä sen verran, että heräisimme ja pötkisimme pakoon. Olimme aivan liian väsyneitä ryhtymään mihinkään mörköjahtiin, joten painoimme päämme tyynylle ja päätimme nukkua, vaikka mikä möhkiäinen meitä ryhtyisi hätyyttämään. Paitsi että samalla hetkellä kuului Ääni. Tällä kertaa se tuntui tulevan jostain epämääräisestä kulmasta yläpuoleltamme ja muistutti epäilyttävästi haukuntaa, johon oli yhdistetty hieman vingahtelua. Laitoimme valot päälle, mutta emme nähneet mitään tai ketään. Mystinen juttu!

Tässä vaiheessa olimme jo niin väsyneitä, että emme jaksaneet välittää yhtään mistään ääntelijästä, joten päätimme jättää kaikki metelit ja mekkalat huomioimatta ja nukkua aamuun asti. Pelkkä ääni ei meitä vahingoittaisi. Paitsi että sillä kertaa se murina kuului jo ihan läheltä, aivan viereltämme. Hetkinen - hirmuinen kummitus oli siis huomaamattamme ryöminyt tyynylle asti! Raotimme umpiväsyneinä toista silmäämme ja totesimme, että paikalla ei edelleenkään ollut ketään muuta kuin me. Murina ja kurlutus kuitenkin jatkuivat, joten jouduimme tekemään hieman nolon, mutta samalla helpottavan havainnon. Ei meillä mitään kummitusta ollut, me vain kuorsasimme niin että kitapurjeet heiluivat!

Asuina meillä on melkein merkkivaatteet eli ooga booga -kuvioiset trikooasut. Pirjolla on sävynä pinkki ja Purjolla turkoosi.