Photobucket

 Aina joskus me heittäydymme pohdiskelemaan maailmanmenoa oikein perusteellisen filosofisesti. Tänään yllätimme itsemme miettimästä mummoja, jotka mielikuvissa ovat aina pieniä ja pyöreitä ja istuvat hymyillen keittiön pöydän ääressä sukankudin käsissään odottelemassa, että uunissa paistuva pulla olisi syömäkelpoista. Niin on aina ollut ja niin pitää olla edelleenkin. Pieni mummo pienessä ja turvallisessa maailmassa on lohdullinen mielikuva kenelle tahansa.

Sitten me luimme, että ihmisten keskipituus on viimeisessä sadassa vuodessa kasvanut melkein kymmenen senttiä. Luulette, ettei se merkitse mitään  muuta kuin että housunlahkeisiin ja hameenhelmaan pitää muistaa varata lisää pituutta, mutta olette perustavanlaatuisesti väärässä. Karmea totuus  on, että myös pienet mummot ovat katoava luonnonvara, sillä mistään melkein kaksimetrisestä amatsonista ei milloinkaan voi tulla pikkuruista mummelia, vaikka vanhemmiten miten kutistuisi ja painuisi kumaraan.

Ajatus järkytti meitä kovasti. Monet lastenkirjat pitää kuvittaa uudestaan, sillä lasten on hyvin vaikea hahmottaa sitä, että kuvan pieni ja pyöreä mummo on tosielämässä aika pitkä ja mahdollisesti jopa kulmikas seniorikansalainen, joka omakohtaisen pullanpaiston sijaan harrastaa kakkublogeja tai korkeintaan koristeellisia ylimakeita cup cakeja. Uusmuotoiset mummot vievät enemmän tilaa myös julkisissa kulkuvälineissä, sillä siinä missä pieni mummo saa jalkansa sopuisasti mahtumaan istuimensa alle ottaa pitkäkoipisempi lajitoverinsa paljon enemmän tilaa haltuunsa.

Ehkä pitäisi jo tässä vaiheessa reagoida asiaan, ja julistaa pienet mummot suojelukohteiksi. Heitä ei saisi töniä eikä tuuppia, vaikka he ihan yksinään muodostaisivat kaupan kassalla hidastelevan jonon. Heille tarjottaisiin apua esimerkiksi ylähyllyllä olevien tavaroiden kurkottelemiseen, sillä muuten pienet mummot nostavat tuolin pöydälle ja vielä jakkaran tuolille ja kipuavat itse noutamaan tarvitsemansa. Heitä ei kannata yllyttää ajamaan kilpaa pyörällisellä potkukelkalla, sillä vaikka pienet mummot voivat olla hyvin kilpailuhenkisiä, ei hurjastelusta välttämättä hyvää seuraa.

Emme löytäneet tähän hätään mistään pientä mummoa, mutta aito ja alkuperäinen mummonkuppi meiltä sentään löytyi. Otimme sen jopa kuvaan mukaamme, aitoa Arabiaa. Vaatepuolella olemme taas muodin huipulla eli kankaat eivät vaihteeksi ole viime vuosisadalta vaan vahvasti tätä päivää. Pirjolla on piparikukkapaita, jossa kädentiet on resorin sijaan vaihteeksi vain huoliteltu trikoolla. Housut ovat velouria nekin ja sointuvat paitaan aika hyvin, vaikka eivät oikeasti ole ollenkaan samaa sävyä. Purjo halusi välttämättä pyjama-apina-asun, eikä millään uskonut, että se on oikeasti yöpuku. Oikeastaan sillä ei ole mitään väliä, pääasia, että tuntuu ja ja näyttää hyvältä päällä.