Photobucket

Kevät keikkuen ja vaakkuen tulevi eli vettä sataa ja naakat ovat ryhtyneet täyspäiväiseen pesimispuuhailuun, mikä merkitsee sitä, että piha näyttää välillä Hitchcockin kauhuelokuvan kulissientaustaiselta maailmalta. Sadat naakat laahustavat paikasta toiseen kuin odotellen pääsevänsä mukaan kuvauksiin. Tosiasiassa ne taistelevat parhaista pesimäpaikoista vanhoissa piipuissa ja lahonneissa tammissa. Pieni savunpölähdys silloin tällöin ei näytä niitä kiusaavan, sillä myös käytössä oleva hormi tuntuu kiinnostavan.

Koska ulkona on sateista ja harmaata, päätimme piristäytyä ruusutakeilla. Nämä ovat fleeceä eli eivät mitään sadeasuja. Aurinkoisena päivänä näissä olisi mukava patseerata puistokadulla herättämässä asiaankuuluvaa ihastusta, mutta kurakeleillä kannattaa pysyä sisätiloissa. Otimme ihan lähikuvan näistä nappien tilalle ommelluista satiiniruusuista, joilla takit on viimeistelty. Oikeastaan nämä sulketaan tarranauhoilla, joiden ompeleet tarkkasilmäisin voi kuvasta huomata. 

Photobucket

 

Erilaiset kukat ovat monin tavoin muotia näin keväällä. Kohtasimme sattumalta puutarhahenkilön, jolle sipulikasvien varhainen putkahteleminen hankien keskelle tuntui olevan oikein kunnia-asia. Henkilö kertoi meille tuikituntemattomille henkilöille pitkään ja hartaasti, miten juuri hänen pihassaan lumikellot ovat kasvattaneet vartta niin hartaasti, että kukka on nyt jossain metrisen hangen päällä koristeena tai miten narsissit ovat niin nupullaan, että koko kulmakunta saa viimeistään sunnuntaina ihastella, että miten hienosti ja varhain ne kukkivat. Meitä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, mutta nyökkäilimme silti kohteliaasti.

Ehkä puutarhaharrastajissa on hieman samanlaista kilpailuhenkeä kuin vaikka vanhemmissa. Mitä aikaisemmin jotain tapahtuu, sen parempi on kasvattaja. Jotkut äidit pitävät elämäntehtävänään sitä, että lapsi on yökuiva muutaman kuukauden iässä tai osaa puhua täydellisiä lauseita ennen kuin täyttää vuoden. Tietysti on hienoa olla ensimmäinen, mutta kaikissa kisoissa se nopeus ei välttämättä ole palkitsemiskriteeri. Vai mitä mieltä olette laulukilpailusta, jossa kaikkein pikaisimmin kappaleensa luritellut olisi voittaja?

Tosin koska me emme ole varsinaisesti mitään viherpeukaloita, ei meillä oikein ole tuntumaa siihen, millaista olisi olla keväthurahteleva puutarhuri, joka ensimmäisen pihapälven kohdatessaan ratkeaisi riemusta ja kantaisi siihen orvokkiruukun. Eikä meillä onneksi ole kokemusta siitäkään, millaista on tehdä keittiöstään tilapäinen taimikasvattamo ja täyttää kaikki vaakatasoiset pinnat istutuksilla, turveruukuilla ja epämääräisillä kylvökokeiluilla. Hieman vaivautuneina vilkuilemme porraspielen haravaa, joka ei ole siinä odottamassa pääsyä tositoimiin vaan unohtuneena viime syksystä. Nostimme sen sentään kuistin sisäpuolelle, mutta emme koskaan muistaneet (?) viedä puutarhavarastolle asti.

Meille riittävät tällä hetkellä kukiksi nämä takin ruusut, vaikka radiomainoksessa miten vakuuteltiin, että kevään ensimmäiset pihakukat odottavat ostajaansa. Laskeskelimme säästävämme pitkän euron (vrt. vanhan sananlaskun pitkä penni) jättämällä ensimmäiset ja toiset ja vaikka vielä kolmannetkin kevätkukat kauppaan odottelemalla Kustaan-päivää ja virallista ulkokukka-aikaa.