Photobucket

Olemme tapamme mukaan ajan hermolla ja pohdimme tänään takapihakanalaa, jollainen kuulemma on suorastaan muodikas hankinta juuri keväällä 2012. Erilaisia leikkimökiltä näyttäviä rakennelmia on  tulossa lähiruuasta kiinnostuneiden ihmisten terassien kupeeseen, sillä mikä olisi sen läheisempää ruokaa kuin omasta pihasta kerätty. Kesäkissan sijaan otetaankin kesäkana.

Enää ei siis riitä, että siihen rivitalon muutaman neliön ruohopläntille on kerätty erilainen arsenaali monitoimikasveja kuten omenapuita, joihin on vartettu kolmea eri lajiketta tai herukkapensaita, joista saa yhdeltä kulmalta vihreitä ja toiselta puolelta mustia herukoita. Sekään ei riitä, että ikkunan alle on ostettu turvesäkki, jossa kasvaa tomaatteja tai perunoita eikä sekään, että amppeleissa on kukkien sijaan mansikoita. Ei, nyt pitää olla oma kanala, josta saa tuoreita munia aina halutessaan.

Pikkukanala ei tarvitse erillistä lupaa. Pelkkä ilmoitus kunnan terveydensuojeluviranomaisille riittää. Naapureiden on turha valittaa melu- tai haujuhaitoista, sillä viranomaiset ovat pitkälti sitä mieltä, että oikein hoidetusta kanasta ei kovin voimakasta ääntä lähde eikä kananlanta haise. Kunhan takapihan kanalla on tarpeeksi ruokaa, juomaa ja tepastelutilaa, saa se elellä rauhassa vaikka keskellä kaupunkia. Parvekkeelle sen sijaan ei toistaiseksi saa kanalaa perustaa, mutta kunhan joku uskalikko moisen hankkeen joskus tekee, saadaan valitusten jälkeen oikeuden päätös senkin reunaehdoista.

Mikä olisikaan mukavampaa kuin asua terassitalossa, jossa ympäröivillä osakkeenomistajilla olisi pieniä muutaman tai vaikka muutaman kymmenen kanan kanaloita. Kesäillan täyttäisi rauhoittava kotkotus ja lähitienoon valtaisi grillimakkaroiden katkun sijaan omelettien tuoksu. Kyse ei olisi ihan kaikkein köyhimpien harrastuksesta, sillä vaikka broileri marinadissa maksaa reilusti alle kympin verran kilo, on elävä kana paljon arvokkaampi. Siitä saa pulittaa noin 30 euroa, ja oikea kantakirjakotkottaja eli rotukana keventää kukkaroa 50 euron verran.

Kanan kesä menisi maata kuopsuttaessa ja luonnonlannoitellessa sekä tietysti muniessa, mutta talven tullen tarvitaan lämmitetty tila. Moderni pihakanala voidaan sähköistää ja siten tarjota munimismyönteiset oltavat sydäntalvellakin, mutta kuulemamme uutisen mukaan suurin osa takapihakanalanomistajista pyrkii majoittamaan kotkottajansa pakkasten ajaksi jonnekin muualle eli perinteiseen kanalaan. Siellä olosuhteet ovat takuuvarmasti juuri sellaiset kuin pitääkin, sillä jostain syystä isoilta yksiköiltä vaaditaan tarkempaa määräysten noudattamista kuin pieniltä. Kana muuten elää keskimäärin yli 10 vuotta, joten kyse ei ole mistään yhden kesän mittaisesta sitoutumisesta vaan vuosia kestävästä suhteesta.

Kun takapihakana on tullut elämänkaarensa loppuaskeleille, syntyy ihan uudenlaisia ongelmia. Kuka hennoo teurastaa vuosia lemmikkinään pitämänsä kanan? Ja jos kana kupsahtaa omia aikojaan, mitä tehdä raadolle? Maataloudessa raatoja koskevat hyvin tiukat ja jyrkät määräykset kylmäsäilytysvaatimuksineen ja raadonkeräilyautoineen, mutta kanankasvatusharrastajien sivuilta selvisi, että yksittäisiä kesäkanoja haudataan pihamaille tai hylätään kompostiin. Pienen hetken ilahdutimme itseämme miettimällä, miltä näyttää rivitalon pihamaalla, kun kaikki viisi kesäkanaa ovat ikääntyneet ja omistaja päättää päättää niiden päivät perinteisellä kaula poikki -menetelmällä. Lentelevätköhän päättömät kanat mahdollisesti naapurin pihalle asti?

Meillä ei ole mitään muistikuvaa siitä, miksi laitoimme tänään uimapuvut päälle. Ehkä yritämme jotenkin saada lukijat alitajuntaisesti ajattelemaan, että takapihalle voi kokoontaitettavan kanalan sijaan hankkia vaikka uima-altaan. Silloin ei tarvitse miettiä, onko kana tehnyt tarpeensa portaille tai tuovatko pikkulinnut tarttuvaa salmonellaa mukanaan halutessaan itse muuttaa kanalaan.