Tänään on ollut mukavan tuulinen päivä. Me olemme viettäneet sen ulkoiluttamalla mattoja ja lennättelemällä leijoja. Matot viihtyivät varsin hyvin tuuletustelineellä, yksikään ei pyrkinyt karkuun tai muuten vain omille teilleen. Toisin oli leijojen kanssa.

Kevät on edelleen erittäin kosteassa vaiheessa, joten takapihaa pitemmälle ei kannata lähteä lampsimaan. Viereiselle pellolle jos eksyy, saa sanoa hyvästit kumisaappailleen tai missä jalkineissa sitä nyt olettaa kynnökset ylittävänsä. Maa on märkää ja muhevaa ja valmiina imemään sisäänsä ihan kaiken traktoreista tennistossuihin. Siksi me pysyimme kotipihan puolella, vaikka mieli teki laajemmille tantereille.

Leijamme, joista ei valitettavasti ole kuvaa, olivat mallia merirosvo ja aurinko. Merirosvo on aika tuore hankinta, mutta tuo aurinkoleija on saanut tuulta alleen jo monena hilpeänä päivänä. Aina se jaksaa kohota kohti pilviä, vaikka osa tukirakenteista on paikattu teipillä ja pyrstökin on lyhentynyt kolmaosaan alkuperäisestä. Osasyynä siihen voivat olla takapihan puut, jotka levittävät oksiaan oikein laajoiksi, jotta saisivat leijasta otteen tai voisivat ainakin tarrata sen siimaan oikein tiukasti kiinni.

Yleensä leijat pysyvät kohtuullisen matalalla, mutta muutama hurjempi tuulenpuuska sai ne riehaantumaan ja pyrkimään kokonaan pois pihasta. Siellä me roikuimme kaksin käsin siiman päässä yrittäen pitää lentelijää aisoissa. Etenkin merirosvoleija osoittautui varsin lehmushakuiseksi, koska se puuskapyristelyjensä päätteeksi syöksyi kerran toisensa jälkeen päin puuta, vaikka miten yritimme järjestää sille avarampaa laskeutumisalustaa. Suuremmilta tuhoilta vältyttiin, mutta pari kertaa piti kokeilla oksasahan armahtavaa apua, jotta leija saatiin repimättä alas. Näppärä tapa yhdistää leikkiminen ja puutarhanhoito, joskin oksia sahattiin vain yhdeltä puolelta runkoa.

Lennättelymme aiheutti paikallisessa lintupopulaatiossa äänekästä vastustusta. Ehkä leijamme näyttivät naakoista ja räkättirastaista jotenkin pelottavilta, koska niitä piti kokoontua yhdessä raakkumaan ja rääkymään. Mitä ylemmäs merirosvoleija kohosi, sitä suuremman moitteen olimme kuulevinamme yleisön joukosta. Yksikään uhkarohkea ei uskaltautunut kokeilemaan lentotaitojaan siihen vierelle, mutta sitäkin äänekkäämmin protestoitiin korkeimman koivun oksilta tekemisiämme. Mielessä käväisiä, että kiusallakin hankimme Angry Birds -ilmapallon ja tuomme sen keskelle takapihaa pitämään jöötä ja pelottemaan pahimpia metelöitsijöitä.

Leijailuun liittyvät myös balettipukumme. Ajattelimme esittää kerhon kevätjuhlassa jotain kevyttä ja hempeää hipsuttelevaa suloliikuntaa, jota varten tarvitsemme tietysti hennonvaaleanpunaiset asut. Nuo "tutut" ovat oikeastaan kukallista valoverhoa, joka kerran eksyi samaan pesukoneeseen punaisen T-paidan kanssa. Syntyi ns. kompromissi, jonka tuloksena valoverho muuttui punertavaksi, mutta T-paita vaikutti siltä kuin se ei olisi joutunut luopumaan mistään. Kierrätyshenkinen ompelijamme päätti, että verhon oli aika uhrautua kauneuden alttarille ja ompeli siitä nämä hörhelöt.