Kuten huomaatte, maassa on lunta ja puussa on muutama nukke. Lisää lunta satoi iltapäivällä, joten innokkain kevät antaa vielä odottaa itseään. Aurinko sentään paistoi edes sen verran, että saatiin vähän valoa ja varjoa kuvaan mukaan.

Olemme viettäneet nämä pyhäpäivät olemalla. Luitte aivan oikein: mitään ei ole tehty, on vain oltu. Sellainen tekee kenelle tahansa hyvää aina joskus ja erityisesti näin pääsiäisenä. Lisäksi olemme etsineet suklaamunia ympäri taloa, meillä kun perinteisesti pääsiäispupu käy kätkemässä munia pitkin huoneita taulujen päälle tai sisälle kaappikelloon. Niitä me sitten metsästämme hirvittävällä innolla, vaikka onkin sovittu, että molempien pitää löytää yhtä monta. Muuten tulee riitaa.

Lisäksi olemme lukeneet sanomalehtiä moneen kertaan. Pyhien aikaan ei lehtiä tule, mutta koska olemme tottuneet lukemaan aamupalalla uutisia, on lauantainen sanomalehti luettu myös sunnuntaina ja tänään maanantaina. Meitä ei haittaa, vaikka joku juttu tuntuisikin omituisella tavalla tutulta. Pääasia, että on jotain luettavaa. Koska kaikki isot uutiset luettiin jo eilen ja toissapäivänä, keskityimme tänään erilaisiin sekalaisiin ilmoituksiin, joista riitti iloa pitkäksi aikaa. Kaupan on kaikenlaista koiranpennuista luotettaviin ennustuksiin. Onneksi meillä ei ole tarvetta kumpiinkaan.

Ostimme lauantaina vapaapäivien ratoksi oikein iltapäivälehdenkin, josta tosin ensin tarkistimme, ettei siinä juttuja T.T.A. Mikkosesta tai eritoten vaimostaan. Meistä on epäilyttävää, että kukaan haluaa kuukausitolkulla kertoa yksinäisyydestään iltapäivälehdissä kasvoillaan rypyt häivyttävä meikki ja asunaan korvakoruihin soinnutettu neule. Meidän mielestämme siinä on jotain epäilyttävää, mutta emme vielä tiedä, että mitä. Helpottuneina huomasimme, että Myrskylän majurista ei ollut sanaakaan, joten ostimme aviisin ja saatoimme heittäytyä sanaristikkojen ihmeellisen maailman vietäviksi. Näin meidän kesken ne ovat lehtien parasta antia eikä isoa ristikkoa vielä ole saatu kehiteltyä nettiversioksi, joten vanhanaikainen lehti on edelleen näppärin meille sanataitureille.

Tässä olemisen ohessa olemme jatkaneet  lintujen tarkkailemista eli suurta muuttoa lieveilmiöineen. Yhtäkään bongaria ei ole näkynyt, sillä pienet pakkaset ovat hyydyttäneet kevätmuuton vaisuksi ja varmaan myös jäädyttäneet citymaasturit parkkipaikoille. Takapihalta tarkat silmämme havaitsivat sekä punatulkun että kottaraisen pesänrakennuspuuhissa. Punatulkku kävi välillä vilvoittelemassa paikallisessa kuralammikossa. Ehkä se haluaisi pöntön, jossa on poreamme.

 

Meidän vaatteemme eivät oikein ole edukseen tuossa omenapuukuvassa, mutta näissä kuvissa näkyy paremmin, miten tyylikäs sitä voi olla ontelotrikoisessa haalarissaan ja kahvipannumyssypipossaan. Huomatkaa haalarin rintamuksessa ja pipon edustassa aplikoitu pingviini tai joku muu muuttolintu.

Purjon haalari on maailman ehkä kaikkein ihaninta kangasta eli teddypintaista fleeceä. Tämä ei paina oikeastaan yhtään mitään, on lämmin ja pehmeä. Ainoa huono puoli tässä on se, että viima vilistää keinokuidun onteloissa melkoista vauhtia eli tosielämässä tässä pitäisi olla tuulenpitävä aluspuku mukana.