q33

Me saimme uuden puhelimen. Edellinen muuttui mykäksi eli ei suostunut sirisemään eikä kilisemään, viestien merkiksi hieman kilahteli, mutta muuten pysytteli hiljaa kuin kurkkuvaivainen urheiluselostaja. Korahteli joskus, kun sille päälle sattui, mutta muuten oli hyvin vaisu. Suhtauduimme asiaan lämmöllä, sillä ongelmia tuli lähinnä aamuisin, jolloin puhelimen herätysäänen kadottua jouduimme opettelemaan uudenlaisen äänisignaalin eli vaimean naksahtelun. Uskokaa tai älkää, siihenkin oppii heräämään, että puhelin sanoo vaimeasti naks.

Pirisemätön puhelin avasi uudenlaisen tavan elää. Enää ei tarvinnut kuulostella, kenen kassista kilinää tai musiikki kuului. Tiesimme, että ei ainakaan meidän. Saatoimme siis elellä varsin huolettomasti, sillä emme kuitenkaan olisi huomanneet jonkun meitä kaipaavan, ellemme olisi istuneet kännykkä kädessä kaiket päivät näyttöruutua tuijotellen. Meillä oli varsinainen näköpuhelin, johon tulevat yhteydenotot piti varmistaa silmävaraisesti korvien sijaan. Päädyimme siihen, että katsoimme saapuneet puhelut ja tulleet viestit vain kerran päivässä, sillä kuka sitä joutaa jatkuvasti päivystämään soittojen varalta. Elimme siis kuin muinaiset lankaliittymän haltijat, joita ei vaivannut se, että ei ollut jatkuvasti tavoitettavissa.

Lopulta kuitenkin kyllästyimme siihen, että jouduimme virittämään varmuudeksi sekä hieman epätasaiskäyntisen herätyskellon että äänettömän puhelimemme voidaksemme olla varmoja, että aamuherätys onnistuu oikeaan aikaan. Pyysimme siis korkeampia voimia hankkimaan meille uuden puhelimen, mahdollisimman mummomallisen ja yksinkertaisen, joka tulisi lähinnä herätyskellokäyttöön. Emme halunneet mitään datapakettia tai nettiliittymiä tai edes vihaisia lintuja vaan helpon, yksinkertaisen ja huomaamattoman kännykän.

Toiveemme kuultiin. Äkkinäisempi luulisi, että tähän tarina päättyi, mutta tästä se vasta alkaa. Vanhasta puhelimesta piti kaivella esiin SIM-kortti eli se pieni pahvinpalalta vaikuttava siru, joka on kuin puhelimen sydän. Ensin meidän piti siirtää kaikki tärkeät tiedot vanhasta puhelimesta sille sirulle. Tämä onnistui meiltä aika mainiosti, sillä joku todella tilapäinen viisaudenpuuska sai meidät katsomaan ensin ohjekirjasta prosessikaaviota ja vasta sitten toimimaan.

Seuraava vaihe oli SIM-kortin raastaminen pois entiseltä paikaltaan. Sepä ei onnistunutkaan kuin mainoksessa eli vaikka miten painoimme avauspainiketta ja nostimme, työnsimme, käänsimme tai vedimme kuorta irti, ei se hievahtanutkaan. Menetimme siinä leikissä kolme kynttä, mikä on erittäin paljon kun ottaa huomioon, että emme ole erityisemmin kynsiä kasvatelleet. Lopulta suivaannuimme ja ikinaisellisina otimme avuksi pinsetit, joiden avulla viimein onnistuimme tekemään sen, minkä kaikki kokeneemmat SIM-kortinvaihtajat tekevät tuosta vain. Simsalabim ja abrakarabra, ruumiinavaus puhelimelle onnistui pitkän ähertämisen jälkeen.

Seuraavaksi piti keksiä, miten vanha siru saadaan uudessa puhelimessa oikealle paikalleen. Ohjekirjassa oli hyvin havainnollisesti suurin kuvin kerrottu, miten esimerkiksi suoritetaan kuulokkeiden liittäminen, mutta SIM- kortin asennuksesta oli kärpäsenpaskaa pienempi kuvasarja täynnä A-, B- ja C-kirjaimia. Jouduimme turvautumaan luontaiseen älykkyyteemme, jonka seurauksena uskoimme muutaman hetken ajan tuhonneemme sekä kännykän että sirukortin. Kokemattomammat lajitoverit, uskokaa meitä: väkivalta tässä korttipelissä ei koskaan johda hyvään lopputulokseen! Kauhistuksemme oli ennenaikaista, sillä kun yritimme peittää jälkemme sulkemalla kännykän takakannen piilottaaksemme koko vempaimen takaisin laatikkoonsa  huomasimme iloksemme, että tuttu ja turvallinen valmistajan logo ilmestyi kuvaruutuun ja toivotti meidät tervetulleiksi.

Niin että nyt meillä taas on kunnon herätyskello, jota voi myös puhelimena käyttää. Lisäksi siinä on iloisia pelejä, joita voi kerhossa pelata, jos eivät askartelut ja värittämiset kiinnosta. Silkasta riemusta ryntäsimme ulos kevään ihan viimeisten sinisten sipulikukkien sekaan iloitsemaan siitä, että selätimme tekniikan 2-0.

q333 

Purjolla on kukkamekko, jonka varsinainen juju tai vaihtoehtoisesti ainoa somiste on solmittava ruutunauha, jonka värit toistuvat mekon kukissa. Nauhan oikea hinta on 1.4 e/metri, mutta ostimme sen konkurssimyynnistä paljon halvemmalla.

sq

Pirjolla puolestaan yläosa on oranssia collegekangasta ja helma sekä hihat samaa painettua brodyyria kuin Purjonkin mekko. Tämä kangas on aitoa esihistoriallista puuvillaa 1960-luvun lopusta eli joutaisi jo vallan hyvin jonkun pitäjänmuseon kokoelmiin.