Nimet�¶n

Me olemme saaneet aivastusvaivastuksen. Tismalleen emme ole varmoja, onko kyseessä perinteinen keväinen flunssa vai meille tähän asti kokonaan tuntematon eksoottinen siitepölyallergia. Joka tapauksessa aivastelemme vallan vallattomasti vähän väliä, mielellään juuri silloin, kun sitä vähiten haluaisimme tehdä.

Aivastelu on oikeastaan aika hauskaa, jos käsien ulottuvilla on kunnon pino nenäliinoja, joilla voi nenänsä ja suunsa ja mikä ettei vaikka läppärin näytönkin suojata, kun maankuorta vavisuttava pärskähdys ryhtyy syntymään. Ensin kutkuttaa jossain korvanpohjassa, sitten nenänpielessä, kurkkua kuristaa, silmien alle kertyy painetta ja atsih - siinä se on. Ja heti perään toinen. Ja kolmas. Miten sitä vanha loru sanoikaan, että yksi hyvää, kaksi pahaa ja kolmas rahaa, joten nykyaivastelulla tulemme todella rikkaiksi.

Pärskimisen lisäksi meillä on vuotavat silmät ja nenä. Peilistä katsoo neljä tomaattia imitoivaa näköpäätettä, joita vimmatusti hieromme aivastelun lomassa. Joskus yskäisemme kuivasti ja joskus oikein röhisemällä. Pidämme sitä merkkinä siitä, että olemme edelleenkin hengissä emmekä suinkaan taipuneet tautiseen taakkaamme. Yöllä heräilemme tämän tästä ihmettelemään, kuka huoneessamme metelöi ja miksi olemme lopettaneet hengittämisen. Sitten tajuamme, että olemme öisen korottaneet öisen lempiharrastuksemme eli kuorsauksen ainakin kuudenteen potenssiin ja siinä samassa tukkoisen nenän ansiosta siirtyneet kokonaan hengittämään suun kautta, mutta vain satunnaisesti. Hengissäolostamme helpottuneina jatkamme unia katkonaisesti, mutta kuitenkin.

Kuvassa olemme asettautuneet kaappikelloon katselemaan maailmaa uudesta vinkkelistä, sillä allerginen nuha ei ole vielä saanut meitä kokonaan luopumaan seikkailunhalustamme. Pirjo otti asukseen raitaa ja palloa, Purjo päätti luottaa sydänten voimaan. Yritimme soinnuttaa itsemme tähän kellon puupinnan väriin, mutta pieleenhän se meni: olemme aivan liian tummia, enemmän sellaisia mahongin kuin tammen sävyisiä. Keväällä ei ikinä ole muodikasta laittaa näin synkkiä sävyjä päälleen, mutta pidätämme oikeuden perustella valintaamme tällä aivastelulla. Kun pää on täynnä räkää, ei ajatus kulje ja mieli tulee syksyiseksi. Ei kai kukaan oikeasti sairastele keväällä? Ei kai tämä enää voi kestää pitkään?