kylpyl�¤

Tämän piti olla mukava ja leppoisa viikonloppu, jota olisimme viettäneet onnittelemalla ikääntyviä päivänsankareita. Toisin kävi, sillä jouduimme törkeän ryöstäjän viattomiksi uhreiksi.

Muistanette varmaan, miten kohtasimme suunnilleen kuukausi sitten oikein mukavan ulosottoviranomaistoimenhaltijahenkilön. Hänen avullaan lähti rullaamaan vuokralaisen häätöprosessi. Kyseinen vuokralainen, kutsukaamme häntä vaikka Anneksi, oli tyynen rauhallisesti jättänyt vuokransa maksamatta jo monen kuukauden ajalta, joten hän joutikin lähteä jonnekin veneen alle tai mihin nyt katsoikin parhaaksi asettua.

Virallinen häätöpäivä on huomenna, joten pitkin viikonloppua Annen pihassa oli vilinää ja vilkastusta. Satunnaisella päiväkävelyllä huomasimme, että muuttokuormaan oltiin kantamassa varastossa ollutta ruohonleikkuriamme sekä asuntoon kuulunutta sohvaa. Ohhoh, me totesimme yhteen ääneen ja pinkaisimme paikalle. Ulosotto ei tarkoita sitä, että vuokralainen kantaa meidän omaisuuttamme ulos ja uuteen kotiin vaan mieluummin päinvastoin. Kimpaantuneina kysyimme, että mitä ihmettä oikein on tekeillä.

Annella oli heti vastaus valmiina. He tekevät muuttoa tänään, jotta eivät tule huomenna häädetyiksi. Asunto on illalla tyhjä, joten tavarat on nyt vietävä pois. Ruohonleikkuri on rikki, joten se voi ottaa. Sohva taas on niin hyvä, että se kannattaa ottaa. Aikoinaan Anne muutti asuntoon ilman ainuttakaan huonekalua, joten jaloina ja lämminhenkisinä nukkeina olimme jättäneet hänelle peruskalustuksen. Olimme sanoneet, että tavarat ovat käytettävissä, jos haluaa, mutta ne voi kantaa varastoonkin. Niinpä vuokralainen päätteli, että hän saa muuttaessaan valita, mitä ottaa matkaansa ja mitä jättää. Ylättäen kiinnostuksen kohteena olivat tavarat, joilla on ns. jälleenmyyntiarvoa.

Pyysimme lupaa päästä sisälle katsomaan, olisiko sieltä kadonnut tavaroita aikaisempiin muuttokuormiin. Ruokailutilasta oli viety valaisin, eteisestä lipasto ja makuuhuoneesta toinen. Anne oli sitä mieltä, että valaisimen olimme lahjoittaneet hänelle. Lipastoja hän ei muka muistanut, vaan väitti, että ei ole niitä ikinä edes nähnyt. Poljimme jalkaa ja intimme, että kadonneiden tavaroiden on oltava paikallaan illalla klo 18.00, kun tulemme tekemään lopputarkastusta. Muussa tapauksessa otamme yhteyttä virkavaltaan.

Kotona tarkistimme ennen vuokraamista otetut valokuvat ja varmistimme, että muisti ei ole tehnyt tepposiaan ja olisimme menneet keksimään lipastot ihan itseksemme. Joskus sitä nukkekin keksii itselleen muistoja, mutta tällä kertaa kuvat varmistivat asian. Asunnosta oli viety meille kuuluvaa tavaraa ja vieläpä varsin röyhkeästi päin naamaa valehdellen.

Kun alkuillasta painelimme lopputarkastusta tekemään, ei meille avattu ovea. Koputtelimme aikamme, mutta ketään ei näkynyt. Lopulta liiskasimme nenämme ikkunaan ja näimme pöydälle jätetyt avaimet: Anne oli lähtenyt loppusiivouksia tekemättä ja palauttamatta meidän huonekalujamme. Olemme siis joutuneet törkeän, suunnitelmallisen ja alhaisen ryöstön uhreiksi. Sinisilmäisyyttämme on käytetty hyväksi. Meitä on höynäytetty, huijattu ja puijattu koko rahalla. Ei se lipastojen arvo vaan se, että luottavaisina autoimme tarvitsevaa ja hän palkitsi meidät varastamalla sen, mitä muuttokuormaan sai mahtumaan.

Olemme niin vihaisia, että lauduttelemme tunteitamme kylpylämäisissä tunnelmissa. Saa tähän ammeeseen vettäkin, mutta silloin ette näkisi kovin hyvin uima-asujamme. Pirjon trikoouikkarissa on Hello Kitty -kuvioita, Purjolla pöllöjä. Vähän pöllähtäneiksi tunnemme itsemme edelleen. Ja vihaisiksi.