SpsS107970

Sunnuntait ovat päiviä, jolloin emme tee yhtään mitään. Siksi ei oikeastaan ole mitään kirjoitettavaakaan, koska tekemättömyydestä ei pitkiä tekstinpätkiä synny.

Nukuimme pitkään tai oikeastaan yritimme nukkua, sillä joku sinnikäs ja aamuvirkku pikkulintu päätti aloittaa skaalaharjoitukset auringonnousun aikaan. Käsittämätöntä sirkutusta ja tsirputusta, josta ei ollut loppua tulla, vaikka miten kävimme kolistelemassa ikkunan luona.

Aamun tähtihetki oli sunnuntaisen Hesarin lukeminen. Siinä on runsaasti sivuja ja kaikenlaisia hauskoja juttuja kuten esimerkiksi ylpeiden vanhempien ihan maksua vastaan lehdelle ilmoittamia lasten nimiä. Tämän päivän ehdottomat helmet olivat Eena ja Orma. Pidimme niistä molemmista niin paljon, että hetken jo harkitsimme omienkin nimien vaihtamista Urjoksi ja Irjoksi, mutta sitten äkkäsimme, että nimenvaihto edellyttäisi bloginkin nimen vaihtamista, joten olkoot nyt tällä kertaa.

Helsingin Sanomien aiheuttaman tietoähkyn lieventämiseksi kävimme pihassa kaatamassa  pärräyskoneella eli siimaleikkurilla kaikenlaisia rikkaruohoiksi tulkittavia kasveja nurin. Saattaa olla, että siinä samassa lannistimme myös vaaleanpunaisen akileijan, mutta pidämme sitä puhtaana liiasta innokkuudesta johtuneena vahinkona. Onneksi leikkurimme akku kestään vain 20 minuuttia kerrallaan, joten emme saaneet mitään isoa haittaa aikaan.

Hetken jo pohdimme puutarhakaluston raahaamista varastosta pihaan, mutta onneksi huomasimme, että se olisi pitänyt puhdistaa talvisista hämähäkinseiteistä ja muista varastoinnin aiheuttamista ulkonäköhaitoista. Päätimme siirtää pihan kalustamista vielä muutamalla päivällä ja kerrankin järkevinä leikata nurmen ensin, ja kantaa pöydän ynnä penkit paikalleen vasta sitten eikä päinvastoin, kuten yleensä olemme menneet tekemään. Siitä seurauksena on vihreäjalkainen puutarhakalusto, jota vähän väliä pitää siirrellä pois ruohonleikkurin tieltä, koska emme osaa päättää, ohittaako se oikealta vai vasemmalta.

Välillä kävimme haistelemassa sireenejä ja samalla ihmettelemässä, miksi ne olivat täynnä kaikenlaisia lenteleviä öttiäisiä. Ihan vähän aikaisemmin ei omenapuiden kukissa ollut kuin muutama laiskasti pörisevä pölyttäjä. Omenapuiden kukat ovat lisäksi paljon kauniimpia kuin sireenit, joskin viimeksimainitut tuoksuvat tenhoavammin.

Jossain välissä kävimme syömässä ja sen jälkeen päätimme ottaa aurinkoa, mutta vain hyvin varovaisesti ja hyvin pieninä määrinä, sillä ulkona oli uskomattoman kylmä. Seisoimme hetkisen näiden antiikkisten pylväiden äärellä ja päätimme palata sisälle palelemasta. Vaikka kesäkuu lähestyy huolestuttavaa vauhtia puoltaväliään, ei helteistä ole tietoakaan. Mikä muuten on ihan mukava asia, sillä kuka sitä jaksaa viikkotolkulla kärvistellä perunankeittolämpötiloissa.