S107913

Kuvassa olemme me (yllättävää, eikös) ja hyvä ystävämme orastava sitruunapuu. Hän ei vielä tiedä olevansa vieraslajistrategian potentiaalinen uhri, josta muutaman vuoden kuluttua kirjoitellaan lehdissä panettelevia kohujuttuja ja jota vimmatusti pyritään hävittämään pois puhdasgeenisten suomalaislajikkeiden tieltä.

Aivan oikein, on taas se aika vuodesta, jolloin lupiinit kukkivat väriloistossaan ja yleisönosastot täyttyvät valituskirjoituksista, joiden mukaan nyt kaikenlaiset kotimaiset rikkaruohot eivät saa kukoistaa inhan tuontilajikkeen viedessä parhaat kasvupaikat. Vaatimattomat ja kainot suomalaisyritit eivät uskalla puhjeta kukoistukseensa tienpientareilla lupiinien vallatessa niiden perinteiset kasvuympäristöt ja köyhdyttäen siten kasvivalikoimaa kiihkeällä vimmalla. "Typenkin se maasta vie", kirjoitti paikallislehti, eikä nyt tarkoittanut mitään kaivoshanketta.

Tunnetuin syyllinen kotimaisen kasvilajiston löyhdyttämiseen on lupiini, joka on aikoinaan tuotu erikoisen ihanana pihakasvina maailman turuilta suomalaisiin puutarhoihin. Niin kauan kun se pysyi aitojen sisäpuolella, oli kaikki hyvin. Sitten kun laji villiintyi ja ryhtyi holtittomasti kukkimaan ties missä ojanpenkassa, tuli siitä halveksittu ja jopa vihattu vieraskasvi, jolle ei armoa anneta. Kunnollinen kuuliainen kukkanen olisi ymmärtänyt paikkansa ja pysynyt portinpielessä, mutta tietäähän nämä ulkomaalaiset, ne haikailevat välittömästi naapurinkin pihaan eivätkä ymmärrä pysytellä rajojen sisäpuolella.

Vieraslajistategiassa, jota me leikkisästi kasvirasismiksi kutsumme, määritellään kaikenlaisia vieraslajeista aiheutuvia haittoja ja kerrotaan yksityiskohtaisesti, mitä tilanteelle tulisi tehdä. Esimerkiksi lupiinista kerrotaan, että se on hankala hävitettävä, joten meidän on vaalittava lupiinivapaita tienpenkereitämme. Omien havaintojemme mukaan vapaita penkereitä on paljon enemmän kuin lupiinien koristamia, joskin niillä vieraskasvittomilla on vastaavasti paljon enemmän roskia kuin lupiinien valtaamilla. Tiedä sitten, kumpi on luonnolle pahempi asia, kukkapenkistä karannut puolivilli ja kohtalaisen vapaa lupiini vai auton ikkunasta viskottu muovikassi täynnä kaikenlaista maatumatonta muovi- ja metallisälää.

Tämä sitruunapuu on ainakin toistaiseksi osoittautunut melko rauhalliseksi yksilöksi, joka ei ole pyrkinyt poistumaan ruukustaan yhtä matkaa kurttulehtiruusujen kanssa valtaamaan alueita. Tosin kuvan yksilö saattaa olla piiloanarkisti, joka ensin viettää vuosia kanssamme esittäen kilttiä ja yhteiskuntaan sopeutunutta, mutta sitten yllättääkin ja vie kaiken tilan pihassa jo satakunta vuotta valtaa pitäneeltä hopeapajulta

Me olemme taas uimapuvuissa, koska ulkona oli lämmin päivä. Niin oli muuten täällä sisälläkin.