SS1078

Meillä ei tänään mene kovinkaan hyvin, vaikka olemme onnistuneet asettumaan suuren suklaarasian äärelle. Siltä varalta, että joskus kohtaatte kaupassa vastaavan, suosittelemme oitis ostamaan sen. Myöhemmin tästä saa vaikka hatturasian.

Suklaata syömme siksi, että Purjo ei voi tänään napostella mitään sellaista, missä täytyy käyttää hampaitaan. Hänen leukanikamansa luiskahti pois paikaltaan ja aiheutti epäinhimillistä kipua korvassa. Juu, leuka ei oireillut ollenkaan, mutta korvakäytävä tuntui olevan tulessa. Onneksi on tietokone, internetyhteys ja google, joten löysimme aika vikkelästi oikean diagnoosin. Ymmärsimme myös varsin nopeasti, mikä yhteys oli leukojen nyrjähdyksellä ja yrityksellä tunkea samaan aikaan suuhun mahdollisimman monta purkkapalaa ihan vain kokeilumielessä. Aloittelevina valelääkäreinä varoitamme nyt kaikkia lukijoitamme: ei kannata haavella noin 20 purkkapalan yhtäaikaisesta mässytyksestä. Siitä ei ole mitään iloa.

Onneksi netistä löytyi myös hyviä hoito-ohjeita. Leukoja ei saa nyt rasittaa, joten erilaiset palstat suosittelevat nestemäistä tai ainakin pehmeää ruokaa sekä kaikenlaisen leukaniveltä rasittavien asioiden välttämistä. Purjo voi kokeneena leukanivelongelmaisena kertoa, että esimerkiksi porkkanan syöminen ei ole kaikkein fiksuin teko tässä tilassa. Rusahtelu ja naksahtelu ei tulekaan porkkanan jauhautumisesta hampaisiin vaan aivan korvan juuresta sieltä nivelestä. Ruks ja naks. Pelkkä asian ajatteleminen tekee pahaa.

Oletteko muuten havainneet, että jos ei saa tehdä jotain - kuten vaikka haukotella, kuten Purjo nyt - niin tulee vallan vastustamaton halu tehdä sitä. Emme muista koskaan aikaisemmin halunneemme syödä oikein kuivia sokerikorppuja, mutta juuri tänään olemme ajatelleet niitä useaan otteeseen. Purjo on katsonut kaihoisasti omenoita ja jopa kokonaista vesimelonia, vaikka nimenomaan siihen ei kannata pikkuhampaita upottaa. Kaikenlainen leukojenkäyttöohjeiden uhmaaminen voi johtaa siihen, että leuka lukkiutuu kokonaan ja sitten se joudutaan vetämään takaisin paikalleen. Vaikuttaa kivuliaalta hoitomuodolta.

Juhlan jälkeen (istumme muuten lahjapöydällä, siksi taustalla on kaikenlaista pakettia ja kuvapussia) olemme palanneet takaisin rentoon trikooseen. Purjon paidassa on peikkoja (onneksi ei kuitenkaan hammaspeikkoja) ja Pirjolla on paita harvinaista vihreäpainatteista Hello Kitty -trikoota. Yritämme näyttää oikein luontevilta, vaikka koko ajan pelkäämme putoavamme pöydältä alas. Tämä valokuvamallina oleminen ei ole kaikkien helpointa puuhaa.