Kuumana päivänä mekko on housuasua vilpoisempi. Purjon mekossa on ohuenohut helma ja hihat, joten se on vuorituksesta huolimatta kevyt ja näillä säillä ehdottoman järkevä valinta. Pirjolla on vähän 50-lukuvivahteinen asu, jossa on niukka kukallinen yläosa (ommeltu vintistä löytyneen kangasaarteen tilkkusista, kun materiaalia on vähän niin mallista tulle kapea) ja vuorikankaasta helmakaistale. Näitä yhdistää  vyötäröllä sinivalkoinen koristenauha, joka on tismalleen samaa sävyä kuin yläosan kukat. Se taas löytyi nauhakopan pohjalle unohtuneena ja löysi vihdoin paikkansa.

Tuohtumuspuoli syntyi muutaman viikon aikana lisääntyneestä liikenteestä pihapiiriin kuuluvan autiotalon tienoilla. Aikamme ihmettelimme, että miksi juuri sen kohdalla piti pysähtyä ja tutkia karttaa tai miksi juuri sen taakse piti pistäytyä kesken matkapyöräilyn. Lopulta piti ihan itse mennä katsomaan, mitä kummaa väki teki loikittuaan yli ojan pälyillen ympärilleen.

Löysimme kivijalassa olevaan koloseen työnnetyn muovirasian. Siellä oli sisällä vihko ja kynä ja jotain pientä sälää. Kannoimme purkin talon toiselle puolelle kotipihaan ja totesimme, että nyt on tullut löydettyä geokätkö. Emme ole ihan varmoja, olemmeko asiasta jo tänä vuonna kirjoittaneet, mutta kyseessä on vähän suunnistuksentapainen systeemi, jossa harrastajien nettisivulla kerrotaan koordinaatit, joiden perusteella etsijät yrittävät löytää kätkön eli missä tahansa muualla maastossa ongelmajätteeksi määritellyn muovirasian piilostaan. He kirjaavat käyntinsä vihkoon tai muulla tavalla osoittavat sen löytäneensä ja jatkavat matkaansa seuraavalle kohteelle.

Periaatteessa siis hauska ja harmiton harrastus. Paitsi silloin, kun kätkölle ei ole kysytty lupaa maanomistajalta, kätkö on pihapiirissä ja paikalla alkaa käydä etsijöitä vähän väliä. Nytkin on koko torpan takaseinältä poljettu niin ruohot akileijat kuin liljatkin ihan matalaksi ja innokkaimmat etsijät ovat taitelleet villiintyneistä marjapensaista oksia päästäkseen lähemmäs oletettua kätköä.

Me tulimme siihen tulokseen, että reilu peli puolin ja toisin. Laitoimme sinne koloon muovitaskun sisään lapun, jossa pyydetään ystävällisesti poistumaan pihapiiristä ja muistutetaan, että roskaamista on kaikenlaisten esineiden jättäminen luontoon. Näin sanoo setä ympäristöministeriö ja me olemme kovasti luottavaisia, että hänen sanansa koskee myös muovipurkkeja rakennusten seinustalla perennapenkkien takana. Jos joku kantaa sinne uuden purkin, niin me poistamme senkin. Ja sitä seuraavan me lähetämme setä ympäristöministeriölle ja kysymme, että mitä lajia roskia tämä oikein on, koska se uudestaan ja uudestaan hakeutuu samaan paikkaan eikä ymmärrä pysyä poissa. Ei kierrätyksen sitä pitänyt olla, että joku tuo pihaamme rojua ja me joudumme rahoittamaan sen viemisen kaatopaikalle.