Eipä kovin usein kannata kotoa kaikota, koska jo heti kotioven ulkopuolella voi olla potentiaalinen blogin seuraaja, joka haluaa akuutisti parannuksia milloin mihinkin. Tällä kertaa kävimme pitkän ja perustellun keskustelun aiheesta blogin kuvat.

Olemme useaan otteeseen kertoneet, että kuvaajamme on tumpelo ja kameransa on sellainen halpisversio, jonka oikea alan taitaja laittaisi verkonpainoksi. Kuvien laatu on siten hieman alhaisempi kuin surkea. Olemme mielettömän kateellisia kaikille niille, joilla on kontrasteja ja sommittelua ja tyyliä, jopa valoja ja varjoa. Meille blogin otos aiheuttaa ehkä enemmän myötähäpeää ja läheisnoloutta kuin ihastusta. Kaikista ei ole kuvaajiksi, mutta tyyliblogi ilman kuvia on kuin sumuinen päivä ilman sireeniä. Siksi pitää sinnikkäästi yrittää, vaikka lopputulos on joka kerta yhtä avuton.

Toinen - ja ihan oikeasti asiallinen - kommentti oli kuvauspaikkojen valinta. Liian usein, kuten tänäänkin, olemme valkoisessa tilassa vailla mitään kiinnekohtaa aikaan ja paikkaan. Voisimme otattaa kuvia itsestämme kaupoissa, puistoissa, parkkipaikalla tai teatterissa, mutta silloin syttyy järkemme valo ja iskee ujous. Miettikää itse, menisittekö te kaksi nukkea kainalossa vaikka paikalliselle kirpputorille tai sisustuskauppaan pyytämään lupaa kuvaamiseen? Hyvin asiallisesti ja vakavin ilmein kertoisitte, että kyseessä on baby bornien tyyliblogi, ja kuvauspaikka tullaan luonnollisesti mainitsemaan kirjoituksessa. Selittäisitte vielä, että tässä on Pirjo ja tässä Purjo, rennot ja letkeät valokuvamallimme ja varsinaiset bloginpitäjät.

Ei, ette menisi! Pelkästään myyjän mielenterveyttä ajatellen ei liene sopivaa rynnätä tekemään moisia kysymyksiä, koska voi olla, että kumpikaan teistä ei pariin tuntiin saisi naurua loppumaan. Vähemmälläkin tilannekomiikantajulla varustettu huomaisi, että kyseessä on lievästi epätavallinen tilanne. Silti se lupa pitäisi pyytää, koska monen kaupan ovella on kamerankäytön kieltävä kyltti. Kirpputorilla on vielä se ongelma, että nuket voi kantaa sisään, mutta ulos niitä ei sieltä saa maksamatta. Jos ei voi todistaa meitä vieneensä kuvattaviksi, joudumme jäämään myyntiin, vieläpä sinne laputtomien eli koditomien tuotteiden pinoon. Tuollainen nöyryytys saa mielellään jäädä meiltä kokematta.

Me myönnämme, että kuvitus olisi paljon parempi, jos kamera olisi mukana muuallakin kuin kotipihassa. Ainakin toistaiseksi on kuitenkin tyytyminen näinkin suppeaan taustavalikoimaan ja  vähärekvisiittaisiin otoksiin, joissa pääasia eli me olemme parhaiten näkyvissä ja vieläpä suunnilleen kuvan keskellä. Tänään meillä on semiretrot joustofroteehaalarit, joissa erona on resoreiden ja vetoketjun värit. Semiretro tarkoittaa melkein - vaan ei ihan - lapsuudessamme ollutta tyyliä ja asuja. Nämä ovat mukavat päällä, eikä näissä varpaillekaan tule kylmä. Talvella tällainen haalari on mainio valinta toppapuvun alle. Erityisesti pyydämme huomioimaan raitojen tasaisen osumisen molemmin puolin vetoketjua. Tätä lopputulosta ei ihan helposti ommeltu.