Photobucket

Meillä ei kuulkaa nyt ole aikaa teidän kanssanne rupatella, kun meillä on kokonainen elämä tässä elettävänä ja ihan kamala kiire. Me nimittäin päätimme ottaa kirpputoripaikan ja myydä pois kahmalokaupalla vaatteita, joille ei enää ole mitään käyttöä. Siitä taas seuraa ihan tyhmä lajittelu-, silittely- ja hinnoillelutuokio. Me vietämme sitä tuokiota juuri nyt. Ei saa häiritä!

Asuiksi valitsimme hyvät esimerkit siitä, mitä tapahtuu, kun ompelijan valtaa vastustamaton halu käyttää kaikki pienimmätkin kankaanpalat hyödyksi. Purjon puserossa kuvioiden asettelu ei ole ihan hallittu, näyttää ihan siltä, että hänellä kasvaa nalle navasta. Pirjon puserossa taas yksikään pupu ei ole suorassa, joten katsojalle tulee sellainen olo, että koko nukke pitää laitaa vinoon tasapainon säilymisen takia. Mutta nämä ovat ihan mukavat päällä ja näissä on hyvä käydä läpi vaatevarastoa moneen eri pinoon. Yhteen myytävät ja toiseen ei vielä myytävät, joilla on tunnearvoa ja kolmanteen pinoon ne vaatteet, joita aikoo vielä käyttää. Se on kyllä aika pieni pino.

Samalla yritämme etsiä jonnekin unohtuneen ison kassillisen talvivaatteita. Joka vuosi käy samalla tavalla: pakkaamme keväällä lämpöiset tamineet siististi ja tarkasti muovien sisään ja lopulta pahvilaatikkoon suojaan kaikenlaisilta koiperhosilta ja koppakuoriaisilta. Sitten laitamme sen laatikon ... jonnekin. Syksyllä se laatikko ei ole siellä, minne se jätettiin eikä missään muussakaan järkevässä paikassa vaan ties missä. Luulemme ja epäilemme vahvasti, että joku käy sen kiusallaan siirtämässä eteisen ison komeron ylähyllyltä milloin minnekin. Emme ole vielä katsoneet pakastimessa tai ruokasalin astiakaapista, joten ehkä se vielä löytyy.

Joka tapauksessa: tämä oli tänään tässä. Huomenna voisimme keskustella vaikka Niskavuoresta elokuvana ja elämäntapana. Vietimme tänään parituntisen Taunon Palon seurassa ja olemme vieläkin vähän täpinöissämme. Hänellä oli varsin verrattomat saapashousut!