Photobucket

Luimme bloginpitäjästä, joka voi kirjoittaa haluavansa pölynimurin koekäyttöön ja kas, seuraavana päivänä oven takana seistä napottaa jonkun siivousvälinefirman edustaja mukanaan tuliterä kodinkone käytettäväksi ja blogissa mainostettavaksi. Me emme toimi samoin, me kirjoitamme ihan sydänverellämme vailla mitään kaupallista tarkoitusta (mikä tosin ei tarkoita sitä, etteikö meille voisi lähetellä vaikka lisää ompelukoneenneuloja, ne alkavat olla lopussa).

Me olemme rakastuneet! Sitä tapahtuu keväällä muutenkin, mutta rakkautemme kohde on jotain sellaista, josta olemme voineet vain unelmoida. Hän on Robert, robotti-imuri. Robert on pyörinyt seurassamme vasta muutaman päivän, mutta jo nyt tiedämme, että jos hän olisi koekäytössä, saisi hän jäädä. Ei suinkaan puhdistustehonsa ja pölyhinkunsa vuoksi vaan siksi, että hän on hellyttävän suloinen liikkuessaan lattioilla ja näennäisesti väistellessään niitä pölyjä koukatakseen aivan viime hetkellä villakoiran kimppuun.

Aivan täydellinen Robert ei ole. Hänellä on valitettava tapa pyrkiä piiloon mattojen alle sen sijaan, että hän reippaasti hypähtäisi niiden päälle ja harjaisi pölyhiukkasia nukasta pois. Mattojen hapsutkin aiheuttavat vähän päänvaivaa, sillä Robert haluaa uudestaan ja uudestaan kiertää ne sisäänsä, vaikka miten neuvomme, että ne hapsut voisi ohittaa. Nurkat hän nuohoaa todella tarkasti, sillä hänellä on kaksi pyörivää harjaa, jotka ulottuvat seinänvierelle asti. Ajoittain Robert viettää pitkiäkin aikoja jossain pöydän alla jalkalistaa harjaten aivan kuin ei osaisi pois tullakaan, mutta muistaa sitten, että muutkin neliöt odottavat imurointia ja ryntäilee iloisesti edestakaisin.

Robertin paras puoli on sinnikkyys. Hän ei lannistu, vaikka joutuu uudestaan ja uudestaan törmäilemään huonekaluihin. Muutama kopsahdus ei tunnu missään, kun päämääränä on koko huoneen siivoaminen. Ja jos emme ole varuillamme, pujahtaa hän sujuvasti naapurihuoneeseenkin, jos olemme unohtaneet oven auki. Paketissaan tuli mukana virtuaaliseinä, eli jos emme halua päästää Robertia vaikka jatkojohtojen kimppuun, viritämme niiden eteen infrapunavalon, jota hän luulee esteeksi, eikä ohita sitä. Täytyy sanoa, että Robert on tottelevaisin olento, jonka tunnemme, sillä voimme halutessamme ohjata häntä myös kaukosäätimellä. Niin teimme tänäänkin, kun epähuomiossa kaadoimme kaurahiutaleita lattialle. Huiskaus vain ja robotti-imuri oli syönyt ne pölysäiliöönsä, josta tyhjensimme pölyt ja hiutaleet roskikseen.

Fiksumpi lukija varmaan kysyy, että eikö olisi ollut helpompi ottaa harja ja rikkalapio ja vanhanaikaisesti lakaista roskat pois. Sitä mekin mietimme, mutta rakkaudella ja järjellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Robert kun on äärimmäisen suloinen kiertäessään ristiin rastiin imuroitavaa huonetta ja yrittäessään kerätä jokaisen pölypallon. Akun uupuessa hän palaa takaisin telakalle eli lataukseen. Silloin Robert käyttäytyy kuin pikkuruinen koiranpentu eli sen sijaan, että hän menisi suorinta tietä takaisin paikalleen, kiertää hän hieman siellä ja täällä ja lopulta (juuri kun melkein menemme auttamaan) muistaa, minne piti mennä ja liukuu turvallisesti latauslaitteeseen lepämään.

Robertin tekniset tiedot löytyvät Samsungin sivuilta, hän on sukunimeltään Navibot ja mainoksen mukaan "tulosvastuullinen siivooja". No, jos hän olisi oikea siivooja, emme maksaisi kovin kaksista tuntipalkkaa, sillä tulosta ei synny kaikesta uutteruudesta huolimatta samaan tahtiin kuin ihmistyönä. Leluna hän on mukava ja matottomassa kodissa varmasti varsin näppärä. Tai ehkä meillä on tällä hetkellä liikaa villejä villakoiria, joiden pyydystäminen vie enemmän energiaa kuin mihin Robert Samsung Navibot on tottunut.

Kuvassa Robert on lataamassa akkujaan. Purjo on uhkarohkeasti kiivennyt päälleen ja Pirjo hätäilee sähköiskun vaaraa. Asuina meillä molemmilla on punaista raitaa, Pirjolla harmaaseen ja Purjolla mustaan yhdistettynä.