Jotkut ikävähköt ihmiset väittävät, että emme käytä portaita, koska olemme laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Ehei, hissinkäyttömme syyt ovat paljon, paljon laajemmat ja jalommat kuin joidenkin tapa ylläpitää kuntoaan puuskuttamalla portaissa edestakaisin.

Olennaisin asia tässä ei ole hissi vaan se, kuka sen keksi. Aivan oikein: insinööri. Eikä siinä vielä kaikki. Kun insinööriä luotiin, huomattiin aika pian, että hänelle ei ollut ihmeemmin käyttöä. Rakennusmestari oli jo keksinyt portaat, joita pitkin pääsi kerroksesta toiseen, joten insinöörille piti löytää jotain muuta tekemistä. Aikansa kaikenlaista turhempaa kehiteltyään hän keksi laatikon, joka liikkuu sulavasti kerrosten välissä ja jossa lihasvoimaa tarvitaan ainoastaan oikeaan paikkaan vievän napin painamiseen.

Joten me käytämme hissiä ihan vain kunnioittaaksemme kaikkia niitä insinöörejä, jotka olisivat ihan hurjan surullisia, jos kukaan ei ottaisi keksintöjään jokapäiväiseen käyttöön. Rakennusmestarit tai jotkut muut portaisiin kaikesta päätellen käsittämättömän syvästi ihastuneet  ovat lanseeranneet erilaisia "porraskävelytuokio päivässä pitää pihtipovet loitolla" ja "liiku rapussa henkesi edestä senkin läski" -kampanjoita, mutta hissien puolesta ei puhu kukaan. Monessa rakennuksessa ne nököttävät nurkassa yksin ja hylättyinä väen vänkeytyessä portaisiin kuntoliikkumaan ja suorittamaan arjen taukojumppaa.

Koska emme halua insinöörien olevan surullisia, käytämme hissiä ihan aina kun se vain on mahdollista. Omalla tavallamme me näin kunnioitamme insinöörien luomistyötä. Emme vieroksu tavarahissejä tai pienenpieniä kanaverkolla verhottuja hissikoreja vaan aina yhtä suurella riemulla avaamme oven, astumme sisään, painamme nappia ja hämmästelemme, mihin  kerrokseen sillä kertaa päädymmekään. Vaikka insinöörit ovat hurjan viisaita, on heillä vielä keksimättä erehtymätön hissilaitteisto, joka osaa lukea ajatuksia ja tietää, että vaikka painamme numeroa 5 niin haluamme kerrokseen 4.

Vaatepuolella meillä oli tänään kohtuullisen viileänä päivänä kunnon tunikat. Pirjolla on velourista ommellun kukallisuuden alla yksivärinen collegeasu. Purjolla puolestaan on vedenväriset (kuka kumma sellaisenkin värin meni keksimään?) tiukkikset ja kissakuvioinen ylipitkä pusero tai liian lyhyt hame, ihan miten vain.