Photobucket

Kylläpä aika kuluu nopeasti, kun on mukavaa. Juuri äsken oli kesä, ja nyt pitäisi hiljalleen sopeutua siihen, että kolmen kuukauden kuluttua joulu on ohi. Niin että kaikki te, jotka normaalisti ostatte joululahjoja vasta aivan viime hetkillä, tässä teille neuvo: tehkää ne ostokset nyt. Jos siis on pakko jotain hankkia, niin juuri tällä viikolla lähestulkoon kaikkialla on menossa hyper-super-mega-tyhjennys-täydennys-myynti.

Me emme tätä tajunneet, kun suuntasimme viattomille ruokaostoksille. Todellistuus iski päin naamaa jo siinä vaiheessa, kun kaarsimme marketin pihaan. Siellä oli heijastava parkkipaikanosoittelija huitomassa, että tuonnepäin. Emme totelleet, sillä meillä on ihan oma, tuttu ja turvallinen parkkipaikkamme, josta emme luovu ja mikä parasta, jota suurin ostosmatkaajista osa ei edes huomaa käyttää. Päräytimme siis siihen, lähelle ovea, mutta sen verran sivuun, ettei se mikään invapaikka sentään ole. Heijastavaan asuun pukeutunut liikenteenohjaaja jäi huiskimaan peräämme epätoivoisena.

Kauppa oli täynnä väkeä ja tarjouksia ja sellaisia erityisiä huomioliivihenkilöitä, joiden tehtävä jäi meille epäselväksi. Luulimme heitä eksyviä ja kyselijöitä opastaviksi neuvontatoimenhaltijoiksi, mutta koska heidän tärkein tehtävänsä näytti olevan ystävien kanssa rupattelu, niin oletimme heidän olevan jonkinlaisia kauppakavereita, joiden kanssa voi viettää aikaa ostelun lomassa. Ehkä ajatuksena on se, että kun jo kauppakäynnin puolivälissä saa jutella kaikessa rauhassa ja purkaa sydäntään, ei enää häiritse kassahenkilöä kertomalla lastenlapsista ja oksentelevasta kissasta.

Meillä oli ruokaostosten lisäksi pari muutakin hankintaa tehtävänä, joten suuntasimme toisiinkin puoteihin. Joka paikassa sama ilmiö: väkeä kuin marokkolaisella torilla, tavaraa kasatolkulla ja vähän väliä kuulutuksia, joiden mukaan on vielä pieni hetki aikaa hankkia edullisesti voileipägrilli tai ainakin alushousupakkaus. Miten on mahdollista, että kaikki kauppakeskukset ja eri kaupparyhmittymät keksivät tismalleen samaan aikaan pitää syysmyyjäisiä ja erikoistarjousviikkoja? Ja miten on mahdollista, että kuluttajat menevät uudestaan ja uudestaan samaan vipuun ja ostavat kuusi kahvimukia lisää vain siksi, että "tätä vihreää sävyä meillä ei vielä olekaan". Entä sitten, jos ei ole? Eikö se kerro siitä, että ei tarvita!

Tosin olimme melkein itsekin ostohysterian vallassa (kun kaikki muutkin!) ja kävimme itsemme kanssa pitkällisen keskustelun jämäkän koottavan metallihyllyn äärellä. Hetkellisesti tunsimme, että juuri sitä olemme vuositolkulla kaivanneet. Näimme jo itsemme kantamassa paketin autoon ja asettelevan sen tavaratilaan vain huomataksemme, että se on sinne liian pitkä ja vaatiikin penkkien selkänojien uudelleenasettelua ja muuta mukavaa. Toisaalta näimme itsemme myös kotona availemassa pakettia ja lajitelemassa pikkuruisia ruuveja etsien epätoivoisesti sitä yhtä erityistä, joka pitää kokonaisuuden kasassa. Ja sitten näimme itsemme ihmettelemässä hyllyä, joka näyttää ihan kunnolliselta, mutta ei suostu asettumaan tismalliseen tasapainoon, vaikka miten vatupassilla mallia näyttäisi. Ymmärsimme, että vino harmaa metallihylly meiltä vielä puuttuikin, mutta onneksi kaikkea ei todellakaan tarvitse ostaa.

Asuvalintamme on tehty perjantaita silmälläpitäen, sillä maailmankaikkeuden ajanlaskun ensimmäisen kerran syyskuun viimeisenä päivänä on luvassa helleaalto. Olemme siis uimapuvuissa: Pirjo pinkissä ja Purjo kukallisessa. Paistakoon aurinko tai satakoon kaatamalla, me olemme valmiina.