Photobucket

Jos meillä olisi täti Kauno-Jesperiina, ja jos hän olisi kutsunut meidät tänään kylään, niin me olisimme laittaneet nämä mekot päälle. Kuvassa kangas näyttää tällaiseltä kovan sinivioletilta, mutta oikeasti on paljon kauniimpaa, purppuraan vivahtavaa. Pirjon mekon yläosa ja Purjon mekko melkein kokonaan on kultapainettua trikoota. Tai siis ei oikeaa kultaa vaan kultapainoväriä, mikä siis kaikille rosvoille tiedoksi: ei kannata tulla ryöstöretkelle. Juhlavuutta lisäämässä Purjolla on kultalameesta hihat ja kaula-aukon ympärillä somistenauha, mutta Pirjo laittoi astetta huimemmaksi eli hänelläpä kiertää helmaa kultapaljettinauha. Sitä samaa on riittänyt pieni pätkä rusetinkin somisteeksi. Niin että mahdollinen täti Kauno-Jesperiina, jos olisit ollut olemassa, niin tällaisiin tälläytyneinä olisimme tulleet sinua tapaamaan, ojentaneet lahjaksi ranskanpastilleja ja niiata niksauttaneet. Nyt pitää tyytyä heiluttelemaan jalkoja tässä lampun alla.

Oikeastaan tänään olisi kannattanut olla tässä koko ajan. Päivä on ollut hyvin, hyvin opettavainen. Käytössä ovat olleet kokemuksellisen oppimisen kaikki ulottuvuudet, ja etenkin ne, joista emme nyt niin hurjasti olisi välittäneet.

Tiesittekö esimerkiksi, että jos aikoo peruuttaa autoa, mutta ei laitakaan vaihdetta peruutusasentoon vaan vaikka ykköselle, niin sitä törmätä töksäyttää edessäolevan auton takapuskuriin. Erityisen varmasti näin tapahtuu, jos painaa kaasua ärhäkästi ja vääntelee rattia miten sattuu. Ja tiesittekö, että siitä oikeastaan aika pienestä puskureiden pintojen hipaisusta syntyy sellainen ääni, joka saa jokaisen lähitienoolla uteliaasti kääntämään päätään. Esimerkiksi vaikka jonkun koulun edessä oppituntien päättyessä on mahdollista saada jopa satapäinen yleisö. Meillä ei ollut aavistustakaan moisesta ennen kuin tänään ikään kuin ajauduimme tilanteeseen, jossa ehkä oli hieman mahdollista olla osallisena täysin turhaan ja tarpeettomaan autojen muoviosien ruttaamiseen. Emme suosittele kokemusta kenellekään, ja ennen kuin ryhdytte peruuttelemaan niin varmistakaa, onko se peruutusvaihde edessä oikealla vai ehkä takana vasemmalla (siis siinä vaihteistossa, ei koko autossa).

Toivuttuamme tästä episodista eli hieman myöhemmin päätimme ohittaa kiusallisen pienen nälän muutamalla voileivällä. Tässä asiassa kuulumme "juusto alle, makkara päälle" -koulukuntaan eli siis siihen ainoaan ja oikeaan. Tietoomme on tullut, että jotkut avuttomat lätkäisevät makkaran leivän päälle ja peittävät sen juustolla. Heille olisi tänään käynyt huonosti, sillä tarkempi juuston päälle asetellun makkaraviipaleen aistivarainen analyysi paljasti, että lihatuote oli hieman ikääntynyttä, sellaista eläkeikään ehtinyttä einestä, jonka syöminen olisi voinut johtaa heikkovatsaisen ruokamyrkytystilaan. Jostain syystä jääkaapissamme oli paketti, jonka sisältö vain odotti sopivaa hetkeä ryömiäkseen ulos ja valloittaakseen maailman. Sorruimme ikärasismiin ja kiikutimme yli-ikäiset makkaraviipaleet roskiin. Melkein elintarviketieteen maistereina tai ainakin joskus keittokirjaa lukeneina  päätimme, että myös vaivalla väkertämämme voileipä oli saastunut eli sinne vain, biojätteeseen. Kokemuksellinen oppiminen ulottui roskasäiliölle asti, jonne jätepussin lopulta viskoimme.

Nyt odotamme hieman huolissamme, mitä seuraavaksi emme vielä osaa ja miten paljon sen oppiminen tulee meille maksamaan. Kerhokaveri Lärvikki Teräväinen epäili, että olemme huolimattomia, ja siksi meille sattuu ja tapahtuu. Pois se meistä, olemme mieluummin huolettomia.