Photobucket

Meillä virvottiin ja varvottiin oikein antaumuksella, joten kuvaankin saatiin mukaan vielä yksi koristeltu oksa eli vitsa. Pyydämme saada kiinnittää huomionne tuohon suloiseen vaaleanpunaiseen koristemunaa, joka on ripustettu suunnilleen oksan keskivaiheille.

Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, kun mekin tepastelimme pihassa noitapuvuissamme, kolkuttelimme oville ja pyysimme lupaa saada huiskia risuillamme hyvää vuodenjatkoa toivotellen. Koska emme periaatteessa mene kenenkään vähemmän tutun luokse pihapiiriä kauemmas, virvoimme vain  kotona. Onneksi meille on kolme ulko-ovea, joten saimme kerättyä ihan mukavan saaliin pelkästään toisiltamme. Olimme varautuneet kiertämään kotitalon kolmeen kertaan ja siis kolkuttelemaan melkein kymmenen kertaa uksia, mutta koska näitä virpomisoksia oli aika vaivalloista tehdä, tyydyimme käymään vain kerran joka ovella. Saamme syödä suklaamunat vasta pääsiäisenä, joten kuvia saaliistamme tai palkastamme, mitä termiä nyt halutaan käyttääkin, saatte vasta myöhemmin.

Tämä kuvassa oleva oksa ei ole meidän koristelemamme, sillä meistä ei ollut näin monipuoliseen somistamiseen. Kävimme kylässä virvottavina eli jos pääsiäisentoivottaja ei tule meidän luoksemme, tunkeudumme me hänen luokseen kyselemään, millaiset ovat koristeet tänä vuonna. Tulimme siihen tulokseen, että tässäkin asiassa kierrätys voisi olla kunniassaan. Saamansa virpomisoksat voisi säästää ja niillä voisi seuraavana vuonna huiskia uusia virvottavia. Purjo tosin epäili, että kovin vanhan virpomisoksan virvoittava ja varvoittava vaikutus saattaa huveta pölypilveen, joten säilytykseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. On suorastaan surku, että innolla ja vaivalla koristellut oksat kaikkine höyhenineen, nauhoineen ja pampuloineen ovat nykyisin kertakäyttöisiä sen sijaan että niitä kierrätettäisiin. Ja olisihan se mukavaa joskus vuonna 2017 saada takaisin se oksa, johon tänä vuonna on sormet naarmuilla ripustellut rusetteja ja perhosia. Vuosikertavirpomisoksat kunniaan!

Koska meillä ei käynyt muita virpojia kuin me itse, emme joutuneet pohtimaan mediassakin erittäin vahvasti esillä ollutta ongelmaa eli pitääkö esimerkiksi viisihenkiselle virpojaseurueelle jokaiselle antaa oma palkka vai toimiiko systeemi siten, että yhdestä oksasta saa yhden pääsiäismunan tai vastaavan. Emme onneksi joutuneet miettimään sitäkään, pitääkö virpojilta vaatia joku sertifikaatti siitä, että ojenneltavat oksat on otettu maanomistajan luvalla varovasti jostain muualta kuin tien vierestä vieläpä siten, että alkuperäinen pajupensas on kokenut mahdollisimman vähän kipuja. Sitäkään emme joutuneet pähkäilemään, onko olemassa virpomisoksien luomuversiota, josta tietysti pitää antaa palkaksi luomupääsiäismuna. Meillä ei siis ole vastausta näihin kysymyksiin, mutta palataan asiaan ensi vuonna.
 
Suurin ongelma tällä hetkellä on palkaksi saamiemme pääsiäismunien säästäminen ainakin perjantaille asti. Siinä meille on haastetta kerrakseen.
 
Vaatepuolella olemme taas trikooasuissa. Pirjo halusi vaaleanpunaista, Purjo turkoosia. Näitä sävyjä näkyy nyt kaupoissa rekkikaupalla. Niitä ei tosin tee mieli ostella, sillä maassa on uutta lunta 15 cm, tie täynnä loskaa ja jäätä ja takatalven viima riepottaa varhaisia muuttolintuja. Tätä se kevät on parhaimmillaan!
 
PS. Onnea 15v!