Photobucket

Meille oli tulossa vieraita, joten päätimme ilahduttaa sekä kutsuttuja että etenkin itseämme leipomalla. Kakkuvuoka on kuvassa vielä ihan tyhjä, mutta meillä on leivontaan vallan mainiosti sopivat asut eli mekot kuin suojaesiliinat. Purjolla on liivihame-esiliinan etutaskuun aplikoitu puserokankaasta napattu soma nallekuvio ja Pirjo on tyylikäs yksinkertaisessa puuvilla-asussaan, jossa puseron väri toistaa tismalleen mekkokankaan kukkien väriä. Kakusta tuli muuten tiikerikakku, se murisi uunissa ihan vähän, mutta onnistui loppupelissä kohtalaisen hyvin ja on jo syöty parempiin suihin. Kakkuvuoaksi kannattaa muuten aina valita vähän pienempi astia kuin mitä ohjeessa neuvotaan: niin on pakko syödä ylimääräinen kakkutaikina jo taikinavaiheessa.

Osa kakusta löytyi lattialta vieraiden lähdettyä. Heillä oli nimittäin mukanaan nykymuodinmukainen alaikäinen lapsi, jota leikkisästi taaperoksi kutsutaan. Tämä taapero oli väreiltään soinnutettu sekä tuttiinsa että äitinsä olkalaukkuun, mutta valmistajalta oli jäänyt joku olennainen osa asentamatta, koska kyseinen olento ei totellut vanhempiaan lainkaan. Mitä hän halusi, sen hän otti. Ja jos ei saanut hyvällä, niin kokeili, onnistuuko pahalla.

Taaperolle oli tuotu kahvipöydän äärelle mahtava arsenaali kahden vuoden ikäiselle sopivia leluja pehmokoirista leikkiautoihin, mutta hänpä halusi leikkiä meillä, koska vauvanuket ovat äitinsä mielestä niin ihania ja meillä oli niin ihanan paljon vaatteita, voi hössöntössön sentään. Loukkaus - me emme ole mitään vauvanukkeja! Muutaman minuutin taapero malttoi kokeilla vaatteittemme kestävyyttä repimällä, puremalla ja kuolaamalla niitä. Siihen kyllästyttyään hän päätti kokeilla, millaista ääntä syntyy, kun Purjoa pitää kiinni jaloista ja hakkaa nuken päätä lattiaan. Rehellisiä ollaksemme mietimme järkyttyneinä, millaista perhe-elämää kyseinen taapero viettää, kun ensimmäinen ajatus nuken nähdessään on keskivaikean aivovamman tuottaminen.

Meidät pelastettiin lapsihirviön käsistä hyvin nopeasti vedoten siihen, että Purjo on taipuvainen masennukseen ja Pirjonkin pitää mennä päiväunille. Mitään pahoja fyysisiä vaurioita ei syntynyt, sillä Purjo saatiin pelastettua salamannopeasti ennen iskeytymistään lattiaan. Yllättäen uhrin asemaan asettuikin väkivaltaisia elkeitä esitelllyt taapero, joka sai perinteisen itkupotkuraivarin höystettynä kimeällä kirkumisella. Hän tahtoo nuken ja hän tahtoo leikkiä sillä vasarointia. Hän tahtoo!

Taaperon äiti tahtoi meidät takaisin, koska vain se hiljentäisi lapsen. Olimme naurettavan herkkähipiäisiä leikkikavereita, koska pyynnöistä huolimatta emme palanneet. Kirkujalle piti keksiä muuta lystinpitoa. Äidin mielestä suu tukitaan parhaiten ruualla, joten hän keksi varsin omaperäisen leikin, jossa lapsi oli koira ja hän syötti sille pöydästä herkkupaloja. Sinne siis pudoteltiin  lattialle taaperon iloksi kakunpalasia, jotka tämä muhenteli kuolaiseksi mössöksi, sylki pois ja lopuksi vielä hieroi tuolinjalkaan. Vieraille ei tarjottu kolmatta kupillista kahvia, joten kyläily päättyi kummallisen nopeasti eikä päättynyt tuttuun "tervetuloa uudestaan" -toivotukseen.