Photobucket

Meillä oli tänään vaikka mitä asiaa kirjoitettavana, mutta sitten tuli Jari Sarasvuo ja räjäytti pankin esittämällä televisiokeskustelussa, että tarvitaan rehellistä riistoa ja lapsityövoiman käyttöä 3-4 euron tuntipalkalla, jotta nuoret oppisivat tekemään töitä. Sopivia tehtäviä olisi esimerkiksi vessojen siivous.

Ensin me hätkähdimme ja tuohduimme ihan punaposkisiksi. Mitä tämä oman yrityksensä turmioon tärvännyt kaikkien alojen erityisasiantuntija nyt oikein esittää, että lapset (siis alle teini-ikäiset eli max 12-vuotiaat) pitäisi sijoittaa yrityksiin mahdollisimman ankeisiin ja halveksittuihin tehtäviin, jotta he oppisivat tekemään töitä. Eikö kannattaisi tehdä tismalleen päinvastoin eli antaa ensimmäisiksi tehtäviksi jotain antoisia ja palkitsevia töitä, jotta syntyisi kuvitelma, että työnteko voi olla jopa mukavaa.

Nähtävästi Sarasvuon mielestä rehellisen työnteon tulee nuorille näyttäytyä oikein ankeana, jotta he mahdollisimman varhain oppisivat sitä karttamaan. Nuorten tuntipalkan laskeminen muutamaan euroon taas kertoo siitä, että nuoren tekemänä työtä ei tarvitse arvostaa. Vaikka kymmenen vuoden rajapyykin saavuttanut ei todellakaan ole mikään ammattilainen, ei häntä ja hänen lapsuuttaan sentään riistää saa.

Ensimmäisen vihanpurkauksemme jälkeen pohdimme asiaa toisesta suunnasta eli työnantajien kannalta. Muistaaksemme vuosittain syntyy noin 60 000 lasta, eli työpaikoille olisi mahdollista saada noin 360 000 kouluikäistä  vessoja pesemään, jos siis Sarasvuon kuningasajatus ottaa tuulta alleen ja toteutuu. Käytännössä asia olisi fiksuinta hoitaa siten, että valtio hankkii heille kaikille yhtenäisen työasun, jossa voisi olla jotain kultakoristeita ja nappeja olalla. Näin heidät olisi helppo tunnistaa niistä ihmisistä, joiden riistäminen ei ole enää tarpeellista eli teineistä.

Työpaikoilla nämä työntekoa opettelevat lapset asettuisivat vessan oven ulkopuolelle valmiina palvelemaan hätäisiä. He ojentaisivat wc-tiloihin meneville 3 liuskaa wc-paperia (mikä muuten huomattavasti vähentää kaikkinaista kyseisen paperin kulutusta) ja kaksi palaa käsien kuivaamiseen tarkoitettua paperia. Välittömästi asioitsijan poistuttua eriöstä ottaisivat nämä pienet lapsiorjat wc-harjan ja puhdistaisivat pytyn kaikkien Sarasvuon oppien mukaan eli vitsaillen, sillä huumori synnyttää hyvinvointia. Sitten he palaisivat vartiopaikalleen oven vierelle odottamaan seuraavaa asiakasta.

Tai olisiko sittenkin järkevämpää, että se työelämään kannustava riisto ei olisi ihan näin näkyvää vaan hieman peitellympää. Toisaalta varsinainen ongelma ei ole lasten opettaminen työntekoon vaan nuorten työllistäminen inhimillisellä palkalla. Aikoinaan yrityksissä oli pilvin pimein täysin järkeviä töitä, joita oppivelvollisuutensa jälkeen saattoi kesällä tehdä. Pankkitiskin takana saattoi istua juuri ja juuri 16 vuotta täyttänyt (yleensä) neitonen ja kuorma-autossa oli kuljettajan vieressä apupoika. Nyt pankkiin pääsee hädin tuskin asiakkaaksi ilman tradenomitutkintoa eikä apupoikia tarvita vaan tavarat siirretään konevoimin lavalta varastoon. Jos menestyksen maallikkosaarnaajana tunnettu Sarasvuokaan ei keksi yrityksestään mitään muita nuorille sopivia töitä kuin vessan pesemisen, niin miten niitä keksisi vähemmän innovatiivinen tavallinen yrittäjä. Entä jos vika ei olekaan nuorissa vaan työelämässä?

Aikamme tätäkin asiaa täpinöityämme asettauduimme kuvaan. Koska aurinko paistoi tänäänkin, kaikista lupauksista huolimatta, laittoi Pirjo päähänsä huivin ja Purjo oikein leveälierisen hatun. Purjo näyttää omassa asussaan ihan joltain anabolisia steroideja nauttineelta itäsaksalaisurheilijalta eli leveät hartiat ja kapea vyötärö. Yksi kuva näköjään valehtelee enemmän kuin kaikki selittelevät sanat. Virpi Sarasvuolla omaasukua Kuitunen oli hänelläkin omat dopingkohunsa, eli ehkä me alitajuisesti teemme näin kunniaa hänen kaikille mahdollisille kyseenalaisillekin ponnisteluilleen matkalla huipulle.