Photobucket

Oikein tylsänä päivänä - kuten tänään - vastailemme kaikenlaisiin kummallisiin netissä kiertäviin kyselyihin.

Tässä pitää vastata oman nimen alkukirjaimella, ja näin me tytöt aamutuimaan kirjoittelimme:

Olemme: Pirjo ja Purjo, ehdottomasti tässä järjestyksessä.

Haluamme: parhaat päältä ja jos se ei onnistu niin pääsiäismunia ja pian.

Meillä on: puheripuli.

Pelkäämme: pimeää tietysti, mitä muuta p:llä alkavaa voisi pelätä? Paistettuja perunoita? Putoilevia pilviä? Poksahtelevia portaita?

Laulamme: paljon ja pianoakin soitamme, jos sellainen eteen sattuu. Tosin emme osaa oikeasti soittaa, mutta se pimputtelu on vallan lystiä. Yleensä kukaan ei jaksa kuunnella.

Emme ole aina: paikoillamme. Joskus käy niin, riehuminen vie voiton. Mutta ihan vain joskus.

Eläin, jota muistutamme: Pirjo sanoi Purjon olevan papukaija ja Purjon mielestä Pirjo on paviaani. Lopulta sovittiin, että Pirjo muistuttaa perhosta ja Purjo jotain toista perhosta.

Tykkäämme: pääsiäismunista tietysti. Ja plogin pitämisestä, paitsi että se pitäisi kirjoittaa b:llä.

Mutta asiaan. Eläinkuosit tulevat ja menevät, nyt viimeistään pitää olla pilkkua ja täplää vaatteissa. Jos ei halua näyttää eksyneeltä pensasantiloopilta tai saalista vaanivalta ilvekseltä, voi tehdä kuten me ja olla pienesti muodissa mukana. Vähänkin eläintä riittää, tai pieni eläin. Purjon paidasta tuijottaa hurjan pelottava tiikeri ja Pirjolla on kokonaisten eläinten kuvia puuvillahousuissa ja lakissa. Paitaan on vaihteeksi hihaan aplikoitu seepra. Unikaveri pääsi kuvaan mukaan, koska sointuu niin kivasti meidän asuihimme. Kai eläinkin voi olla asuste?